torstai 28. helmikuuta 2013

Aktiivityttö kohtaa opiskelijan

Tiina Tutkijan alter ego Aktiivityttö (ks. Katastrofi Ylivetolassa) vastustaa hiljaisesti mutta päättäväisesti managerialistisia yrityksiä määritellä työtään. Yksi hänen harjoittamistaan vastarinnan muodoista on opetukseen panostaminen. Toki opetuksen laatua liputetaan niin huippuyliopiston strategiapuheessa kuin markkinointimateriaaleissa, mutta se muuntuu huonosti käytännön toimiksi kilpailtujen urajärjestelmien ja yksipuolisten mittauskäytäntöjen ristipaineessa. Uraansa ajatteleva TT-tykki pyrkiikin minimoimaan opetuksen suunnitteluun käytetyn ajan ja rajoittaa kanssakäymisen opiskelijoiden kanssa tehokkaisiin ohjausvartteihin tai viihdyttäviin kontaktiluentoihin, jotta artikkelien kirjoittamiseen ja kansainväliseen verkostoitumiseen jää riittävästi aikaa.

Aktiivityttö tekee toisin. Hän haluaa kohdata opiskelijat kokonaisina ihmisinä ja antaa heille aikaansa. Siksi hän varaa paljon aikaa ohjaustapaamisiin, antaa henkilökohtaista palautetta kurssisuorituksista ja kannustaa opiskelijoita omaehtoiseen opiskeluun ja ammatillisen identiteetin rakentamiseen yli yksittäisten kurssien oppimistavoitteiden. Hän kuuntelee ja välittää.

Mitä järkeä tällaisessa toiminnassa on? Työ kun ei näy missään - sitä ei voi panna cv:hen, se ei näy opetuksen arvioinneissa, eikä siitä makseta kannustimia (toisin kuin esimerkiksi huippujulkaisuista). Urajärjestelmä edellyttää opettajan toimivan robottimaisen tehokkaasti tehtävästä toiseen saumattomasti siirtyen. Tällainen toimintapa edellyttää sitä, ettei anna opiskelijoiden tai kollegoidenkaan ilojen saati murheiden koskettaa itseään. Välittäminen ja aidot kohtaamiset vievät aikaa ja energiaa tuottavammalta työltä. Aika usein Aktiivityttö törmää kollegoidensa ihmettelyyn: “miten sä viitsitkin.”

Aktiivityttö ei ole järkevä. Välittäminen kun ei kasvata aktiivitytön mainetta, ei liiemmin horjuta järjestelmää ja pahimmillaan myös uuvuttaa. Aktiivitytölle opiskelijoiden kohtaaminen on kuitenkin moraalinen teko - ainoa mielekäs tapa tehdä akateemista työtä ja toteuttaa yliopiston sivistys- ja kasvatustehtävää. Hän uskoo, että vain kohtaamalla, antamalla aikaa ja välittämällä voimme kasvattaa kriittiseen ajatteluun ja moraaliseen toimintaan kykeneviä ammattilaisia kapea-alaisten fakki-idioottien ja teknokraattien sijaan.


P.S. Tekninen tiedote blogin lukijoille: jostain syystä Internet Explorer -selain ei avaa blogia oikein ja sekoittaa sisältöjä, suosittelen esim. Mozilla Firefoxin tai Safarin käyttöä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti