Tiina Tutkijan kotiyliopisto on
rakentunut luovan ja kunnianhimoisen vision varaan ja sen strategiassa
tavoitellaan parempaa tulevaisuutta. Näin hienot tavoitteet
voisivat parhaassa tapauksessa puhaltaa henkiin jotain uutta ja
ainutlaatuista. Siksi onkin ristiriitaista, että yliopiston nykyinen henkilöstö
ei tunnu voivan kovin hyvin (ks. Kupla). Osa epäilee, että korkealentoinen visio koskee
vain yliopiston uusia (pitkälti vielä palkkaamatta olevia) huippumenestyjiä.
Tiinakin on blogin anonyymin kommentoijan (ks. Hevosenpaskabingo) lailla kuullut puhetta vanhasta aineksesta, josta näytetään
haluavan eroon, ja miettii kuumeisesti kuuluuko hän tähän kategoriaan vai ei.
Joissakin yliopiston yksiköissä
asia hoidetaan ”yksinkertaisesti” yt-neuvotteluiden kautta irtisanomisilla.
Toisissa yksiköissä asia hoidetaan siten, että vanhan aineksen määräaikaisia työsuhteita ei enää jatketa (tunnetusti yliopisto on täynnä
määräaikaisia työntekijöitä, joten kyse ei ole vain muutamasta
poikkeustapauksesta). Ympäri yliopiston tämä koskettaa lukuisia Pauleja (ks.
Turhan tuttu tarina?), jotka ovat tehneet elämäntyönsä opiskelijoiden kanssa,
mutta eivät enää pärjää kilpailussa. Top Chefiä lainaten: Your performance just
didn’t measure up, voit pakata veitsesi ja lähteä!
Aika moni näistä vuosia tai jopa vuosikymmeniä
talossa olleista, nyt lähtöpassit saaneista ihmisistä kokee varsin irvokkaana hiljattain saamansa kutsun
esimiehen kanssa käytävään kehityskeskusteluun, jonka tavoitteeksi on
määritelty varmistaa strategian mukainen työskentely huippuyliopistossa, sopia
mitattavat tavoitteet seuraavaksi vuodeksi sekä pohtia kunkin omaa
urasuunnitelmaa ja sen linkittymistä huippuyliopiston urajärjestelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti