Kehitys kehittyy

Tiina Tutkijan kotiyliopisto on rakentunut luovan ja kunnianhimoisen vision varaan ja sen strategiassa tavoitellaan parempaa tulevaisuutta. Näin hienot tavoitteet voisivat parhaassa tapauksessa puhaltaa henkiin jotain uutta ja ainutlaatuista. Siksi onkin ristiriitaista, että yliopiston nykyinen henkilöstö ei tunnu voivan kovin hyvin (ks. Kupla). Osa epäilee, että korkealentoinen visio koskee vain yliopiston uusia (pitkälti vielä palkkaamatta olevia) huippumenestyjiä. Tiinakin on blogin anonyymin kommentoijan (ks. Hevosenpaskabingo) lailla kuullut puhetta vanhasta aineksesta, josta näytetään haluavan eroon, ja miettii kuumeisesti kuuluuko hän tähän kategoriaan vai ei.

Joissakin yliopiston yksiköissä asia hoidetaan ”yksinkertaisesti” yt-neuvotteluiden kautta irtisanomisilla. Toisissa yksiköissä asia hoidetaan siten, että vanhan aineksen määräaikaisia työsuhteita ei enää jatketa (tunnetusti yliopisto on täynnä määräaikaisia työntekijöitä, joten kyse ei ole vain muutamasta poikkeustapauksesta). Ympäri yliopiston tämä koskettaa lukuisia Pauleja (ks. Turhan tuttu tarina?), jotka ovat tehneet elämäntyönsä opiskelijoiden kanssa, mutta eivät enää pärjää kilpailussa. Top Chefiä lainaten: Your performance just didn’t measure up, voit pakata veitsesi ja lähteä!

Aika moni näistä vuosia tai jopa vuosikymmeniä talossa olleista, nyt lähtöpassit saaneista ihmisistä kokee varsin irvokkaana hiljattain saamansa kutsun esimiehen kanssa käytävään kehityskeskusteluun, jonka tavoitteeksi on määritelty varmistaa strategian mukainen työskentely huippuyliopistossa, sopia mitattavat tavoitteet seuraavaksi vuodeksi sekä pohtia kunkin omaa urasuunnitelmaa ja sen linkittymistä huippuyliopiston urajärjestelmiin.