Sivuraiteella

Huippuyliopistossa, kuten monissa muissakin yliopistoissa, on lanseerattu uusi uljas urajärjestelmä – TT. Lyhenne ei tässä yhteydessä viittaa Tohtori Tyhjiöön (ks. Katastrofi Ylivetolassa) vaan tenure track –urapolkuun. Tenure track –urapolku perustuu hyvälle idealle: nuorille tutkijakyvyille tarjotaan selkeä urapolku kohti pysyvää professuuria. Tenure-paikkoihin valituille tarjotaan resursseja ja tukea huippututkimuksen tekemiseen ja heitä arvioidaan säännöllisesti urapolulla etenemiseksi. 

Kiitämme pyrkimystä vakinaisiin, ennustettaviin ja hyvin palkattuihin työsuhteisiin. Olemme kuitenkin huolissamme, että yliopistoihimme muodostuu rinnakkaisia urajärjestelmiä tai työsuhdetyyppejä. Tenure track on eliittiura, joka sekä vaatii tekijältään paljon että palkitsee hänet hyvin. Huippuosaamisestaan huolimatta vakinaistamisraiteella juoksevat proffat eivät kuitenkaan selviä kaikesta työstä yksin. Siksi tarvitaan yliopistonlehtoreita (jotka sitoutuvat opetustyöhön vailla todellista mahdollisuutta käyttää aikaa tutkimukseen, ks. Aktiivityttö kohtaa opiskelijan), tuntiopettajia (jotka hoitavat lyhyillä sopimuksilla ja pienillä palkkioilla professoreilta ja lehtoreilta ylijääviä opetustehtäviä), sekä muita sekalaisia projektityöntekijöitä ja palveluntarjoajia (jotka tekevät sitä mistä kulloinkin palkkaa maksetaan, ks. Omaehtoista työtä?). 

Tätä silpputyötä tekevien joukkoa ei arvosteta, vaan heidän työhönsä suhtaudutaan kuin jätehuoltoon: se on välttämätöntä duunia, jonka kuka tahansa voi pientä korvausta vastaan tehdä. Samalla nämä osaavat ja työhönsä sitoutuneet tutkija-opettajat ja projektityöntekijät silti hoitavat innostuneesti merkittävän osan opetuksesta ja tuottavat impaktipisteitä yhteiseen laariin. Omalla urallaan he kuitenkin joutuvat sivuraiteelle. Elina Vuola kiteyttää Tieteessä tapahtuu –lehden (8/2010) kirjoituksessaan saman ongelman: ”Tutkijanuran ongelmiin on puututtava sen kaikissa vaiheissa ja välittömästi eikä vain odoteltava yhden järjestelmän potentiaalisia positiivisia vaikutuksia joskus tulevaisuudessa, samalla kun lakkautetaan entisiä vaihtoehtoja.” 

Huippuyliopistossa tilannetta puolustellaan puhumalla siirtymävaiheesta: kaikki muuttuu paremmaksi, kun uusi uramalli on vakiintunut ja pyörii täydellä teholla. Sitä odotellessa olisi syytä tunnustaa, että aika monta ihmistä on täällä töissä myös tänään. Huippuyliopistoblogi peräänkuuluttaakin yliopiston johdolta imitoinnin sijaan aitoa innovatiivisuutta ja todellisia vaihtoehtoja monimuotoisen yliopiston luomiseksi.