Puppuanalyysi

Huippuyliopiston viimeisimmässä, syksyllä 2012 tehdyssä henkilöstökyselyssä “tärkeimmiksi kehittämisalueiksi nousivat” (lue: murska-arviot sai) “päätöksenteko: johtamisjärjestelmän selkeyttäminen, päätöksenteon läpinäkyvyyden lisääminen ja yhteisön systemaattisempi osallistuminen päätösten valmisteluun”. Nyt hallitus ja johtorymä on käsitellyt palautetta ja “suunnitellut ja lähtenyt toteuttamaan kehittämistoimenpiteitä”. 

Yhtenä tärkeimpänä ratkaisuna “johtoryhmä päätti lisätä professorien ja yliopiston johdon välistä vuorovaikutusta ja kuuntelua”. Olemmeko ainoat, joista tuntuu ironiselta, että top-down johtamiskulttuurista johtuvat ongelmat pyritään ratkaisemaan vahvistamalla top-down johtamiskulttuuria? Johtoryhmä päättää (tässä tapauksessa lisätä vuorovaikutusta) ja muiden rooli on olla päätöksenteon (tässä tapauksessa lisääntyneen vuorovaikutuksen) kohteina. Toinen mielenkiintoinen huomio on se, että kaikki “kehittämistoimenpiteet” kerrotaan suunnatun professoreiden ja johdon väliseen vuorovaikutukseen. Professorit ovat toki yliopistomme keskeinen henkilöstöryhmä, mutta (ilmeisesti vastoin johdon toiveita) täällä on silti yhä töissä liuta lehtoreita, tuntiopettajia, tohtoriopiskelijoita, koordinaattoreita, tutkimusjohtajia, sihteereitä, asiantuntijoita ja monia muita. Ilmeisesti näiden henkilöstöryhmien vuorovaikutusta johdon kanssa (tai miksei vaikka keskenään) ei ole aihetta kehittää? 

Onneksi “johtoryhmä on myös päättänyt tiedottaa enemmän omasta toiminnastaan” ja “johtoryhmässä käsitellyistä asioista kerrotaan jatkossa säännöllisillä uutisilla Insidessa”. Yliopistomme henkilöstön kokeman demokraattisen keskustelun ja vaikutusmahdollisuuksien kaventumisen aiheuttama tyytymättömyys top-down päätöksentekoon ratkaistaan siis paremmalla tiedotuksella tästä samaisesta top-down päätöksenteosta. Saamme siis enemmän tietoa, mutta emme pääse vaikuttamaan yhtään sen enempää kuin ennenkään. Hurraa! 

“Henkilöstörakenteen toteuttamisessa” (lue: vanhasta henkilöstöstä eroonpääsemisessä) johtoryhmä aikoo panostaa “selkeään viestintään henkilöstörakenteen tahtotilasta” ja “henkilöstörakenteen muutoksen reunaehdoista”. Edes puppugeneraattori ei olisi osannut näin elegantisti pukea sanoiksi inhimillisiä tragedioita sisältävää huippuyliopistokelvottomien työntekijöiden ulosajoa. Onneksi Huippuyliopisto kuitenkin tukee “muutostilanteessa yksittäisten henkilöiden siirtymistä avoimille työmarkkinoille, yrittäjiksi tai eläkkeelle”. 

Lopuksi muistutetaan, että “palautetta voi antaa ja keskustelua käydä myös kyselyjen ulkopuolella”. No tässä sitä nyt olisi, koko blogin mitalta! 

(Lainaukset aihetta käsittelevästä sisäisestä uutisesta)