Yksi keskeisistä keskustelunaiheista Huippuyliopiston käytävillä on uusi tenure track –urajärjestelmä (ks. Sivuraiteella). Iloksemme voimme kertoa, että siitä on tehty myös tutkimusta, jopa oman yliopistomme puitteissa. Anne Herbert ja Janne Tienari (2013) tutkivat väitelleiden tutkijoiden ja yliopiston johtoportaan näkemyksiä urajärjestelmästä ja sen soveltamisesta järjestelmän käyttöönoton aikaan, eli muutama vuosi sitten. Silmiinpistävää oli, kuinka erilaisia tulkintoja järjestelmästä sen suunnittelijoilla ja toisaalta kohderyhmällä oli. Johto odotti amerikkalaisesta yliopistomaailmasta kopioidun urajärjestelmän mahdollistavan strategisen tavoitetteen nousta maailmanluokkaan. Tutkijat, joiden työhön ja uranäkymiin järjestelmä vaikuttaa, puhuivat puolestaan elitismistä ja luovuuden tukahduttamisesta.
Herbert ja Tienari kuvaavat, kuinka johdon mukaan tenure track –urajärjestelmä 1) on välttämätön edellytys maailmanluokkaan nousemiseksi, 2) tarjoaa tutkijoille selkeän ja tuetun urapolun sekä 3) lisää yliopiston houkuttelevuutta kansainvälisesti. Tutkijoiden mielestä taas 1) tenure track tuottaa tieteenalasiiloja poikkitieteellisyyden ja opetuksen kustannuksella, 2) tuottaa kahden kerroksen väkeä: tenure-eliittin ja muut sekä 3) suosii nuoria, helposti liikkuvia (mies)tutkijoita.
Herbert ja Tienari tarkastelivat myös tutkijoiden näkemyksiä akateemisesta vapaudesta tenure track -järjestelmässä. Moni epäili, voisiko tenure trackissa sen kapeiden suoritusmittareiden vuoksi työskennellä omaehtoisesti omien kiinnostuksenkohteiden ja tavoitteiden pohjalta. Ensisijaisesti alakohtaisia huippujulkaisuja mittaavan järjestelmän ei myöskään uskottu mahdollistavan Huippuyliopiston peräänkuuluttamia innovatiivisuutta, luovuutta ja rajojen rikkomista. Kaiken kaikkiaan järjestelmää pidettiin konservatiivisena ja eriarvoistavana – toisin kun johdon näkemyksissä, joiden mukaan nimenomaan urajärjestelmä nostaa työn laatutasoa ja tekee yliopistosta kansainvälisesti houkuttelevan.
Tutkimuksen haastatteluaineisto on tuotettu vuonna 2010 ja asiakirja-aineistot ovat vuosilta 2007-2010. Olisikin kiinnostavaa nähdä, miten urajärjestelmä koetaan nyt, kun sitä on muutaman vuoden ajan sovellettu käytäntöön. Olemmeko tulleet kansainvälisesti houkuttelevammaksi ja onko tutkimuksemme taso noussut (ja jos, niin kenen kriteereillä)? Ketä järjestelmään on valittu ja kokevatko he työolosuhteidensa parantuneen? Mitä kaikille muille, vähien tenure-paikkojen ulkopuolelle pakosta tai omasta tahdostaan jääneille on tapahtunut? Entä miten muutos on vaikuttanut opetukseen ja opiskelijoiden arkeen?
Herbert, Anne & Tienari, Janne (2013) Transplanting tenure and the (re)construction of academic freedoms. Studies in Higher Education, 38(2), 157-173.
P.S. Rekrytointeihin uuden urajärjestelmän oli määrä tuoda ennakoitavuutta, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Kokemuksiemme mukaan rekrytointiprosesseissa kuitenkin venytetään kriteereitä, suositaan kavereita ja pimitetään tietoa aivan niin kuin ennenkin. Tämä on sääli ja syö järjestelmän uskottavuutta. Vaikka ei kai kukaan kuvitellutkaan, että jokin järjestelmä sinänsä estäisi politikoinnin - ihmisethän sen puitteissa yhä huseeraavat, kukin omine intresseineen...
P.S. Rekrytointeihin uuden urajärjestelmän oli määrä tuoda ennakoitavuutta, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Kokemuksiemme mukaan rekrytointiprosesseissa kuitenkin venytetään kriteereitä, suositaan kavereita ja pimitetään tietoa aivan niin kuin ennenkin. Tämä on sääli ja syö järjestelmän uskottavuutta. Vaikka ei kai kukaan kuvitellutkaan, että jokin järjestelmä sinänsä estäisi politikoinnin - ihmisethän sen puitteissa yhä huseeraavat, kukin omine intresseineen...
Hyvää juhannusta kaikille!
VastaaPoistaToivottavasti juhannuksen jälkeinen aika muuttaa myös huippuyliopistomme suunnan takaisin kohti todellista huippua. Ainahan sitä toivoa sopii. :)
Toivoa sopii, mutta seuraavaa on ehtinyt tapahtua Aallossa tenure tunaroinnissa:
VastaaPoista- nopein tenure vietti 6 kuukautta jakkarallaan ja nosti kytkintä.
- vajaa puolenkymmentä tenurea on häipynyt 18 kk:n sisällä aloittamisestaan.
Eräs ulkomaalainen tulokas totesi ihmetellen että miksi hänet ylipäänsä valittiin kun oli pätevämpiä ja alan paremmin hallitsevia suomalaisia tarjolla. Hän ei ihmettele tätä asiaa yksin, mutta minkäs me voimme sille, että joku on päättänyt suuressa viisaudessaan, että vähintään 30% aaltolaisista on ei-suomalaisia. Keinolla millä hyvänsä.
Onko muilla vastaavia, yksityiskohtaisia kokemuksia?
PoistaOlisi kiva kuulla näitä lisää.
Olen seurannut läheltä puolisen tusinaa tenure-kisaa yhdessä korkeakoulussa (eroja toki voi olla korkeakoulujen välillä). Yleiskuva on se, että touhu on samanlaista kuin suomalaisessa tieteessä yleensäkin (eli kuten artikkelissa mainittiin, venytetään kriteereitä, suositaan kavereita). Tämä on suuri sääli, sillä ideanahan tenure-track järjestelmä voisi olla hyvä, sillä se voisi tuoda mukanaan uusia avauksia tutkimuksessa. Mutta ongelmia on useita. Tärkein on se, että tenure-paikat kohdistetaan laitoksen strategisille vahvuusalueille, mikä tarkoittaa nykyisten professorien aloja. Tämä sulkee pois uudet ja mullistavat avaukset. Se myös sulkee pois useita ulkopuolisia hakijoita ja suosii talon sisältä hakevia, jotka todennäköisesti ovat tehneet pitkään yhteistyötä kyseisellä alalla olevan professorin kanssa. Tiedän kaksi tapausta, joissa oli shortlistattu hyvin vahva ulkomaalainen hakija, mutta heidän tutkimuslinjansa olivat “strategia-alueen ulkopuolella” (tästä olivat tosin monet eri mieltä; mutta kyseessä on subjektiivinen asia, jota ei oikein voi todistaa puoleen tai toiseen). Kumpaakin virkaan palkattiin henkilö Huippuyliopiston sisältä, jotka olivat kaikille tuttuja ja ihan hyviä tyyppejä, mutta ainakin paperilla heikompia. Tässä on varmasti osansa sillä, että laitoksen professorit haluavat vahvistaa omaa asemaansa ja rekrytoida henkilön, joka tukee heidän tutkimustaan. Joku ulkopuolinen joka vie resursseja uuteen tutkimuslinjaan nähtäisiin varmaankin kilpailijana.
PoistaToki mitään läpihuutojuttuja nämä nimitykset eivät ole. Valintakomiteoissa on myös laitoksen ulkopuolisia henkilöitä, ja jäävit henkilöt korvataan. Valintakomiteassa ollaan joskus ihan oikeasti eri mieltä. Yleensä nimityksissä on käyty vääntöä kahden nimen välillä (ja tämähän on kaikille ok, kunhan molemmat ovat ns. mieluisia henkilöitä). Mutta valintaan voi laitosjohtaja vaikuttaa epäsuorasti monella tavalla. Tärkein on siis tuo yllämainittu professuurin alan määrittely, jotka ovat olleet aika kapeita ja rajanneet ulos paljon hakijoita. Lisäksi laitosjohto voi vaikuttaa valintakomitean ja ulkopuolisen arviointipaneelin kokoonpanoon. Ja sitten tietenkin perinteinen epävirallinen valintakomitean lobbaus on hyvin yleistä. Näitä keinoja käyttäen laitos saa yleensä valittua ns. toivotun henkilön.
Yhteenvetona sanoisin, että tenure-haut järjestetään sillä tavalla, että voidaan palkata mieluinen henkilö. Kisa käydään oikeasti muutaman henkilön kesken, jotka ovat olleet laitoksen mielessä jo kun virka on laitokselle myönnetty. Virallisesti kaikki menee pykälien mukaan, mutta oliko näiden virkojen tarkoitus mennä näin?
Yhdyn edelliseen kommenttiin ja tulen kirjoittamaan blogiin tästä paikkojen petailusta yhden osin omakohtaisen esimerkkitarinan, kun savu on hieman laskeutunut. Tässä tapauksessa olin itse se mieluinen henkilö, mutta se ei muuta sitä, että menettelytavat olivat kyseenalaisia.
PoistaOn ollut myös suuri sääli, että erään korkeakoulun johto suosii räikeästi omaa laitostaan tenure-paikkojen jaossa, ja yo:n omilla mittareilla (oli ne sitten hyviä tai huonoja mittareita, mutta virallisia mittareta kuitenkin) hyvin pärjääviä laitoksia sorretaan...jopa niin että ylimpään johtoon meneviä raportteja muunnellaan ja "kilpailevia" laitoksia vähätellään. Dekaanin pitäisi kehittää koulua, mutta kaippa se on maan tapa vaan vetää kotiinpäin. Ylimmän johdon pitäisi huomata nämä seikat, mutta kun ei. Politiikkaa on joka paikassa, mutta on ylimmän johdon pätemättömyyttä että eivät osaa aavistaa etu-ristiriitoja. Tuntumaa koulutason tapahtumiin ei ole.
PoistaEipä yllätä. Jos kerta tenuret ovat TODELLA päteviä, heille luulisi töitä löytyvän melkoisen helposti myös Laineikon ulkopuolelta. Paremmalla palkalla, paremmilla työolosuhteilla, ilman typeriä määräaikaisuuksia ja jatkuvaa teennäistä kilpailua kollegoiden kanssa.
VastaaPoistaLisäksi, monenmoista tutkimusta voipi tehdä ainakin meidän teknisillä aloilla myös yhdistelmällä läppäri+matlab, joten miksei sitä elantonsa voisi hakea oy firma ab:stä, ja sitten harrastaa tieteentekoa omalla ajallaan. On ainakin ansiot ja urakehitys turvattu, prkl. Ei tosin Laineikko tästä mitään hyödy, mutta omatpahan ovat vaahtopäänsä... :D