Timo Honkela esittää Tieteessä tapahtuu –lehdessä (1/2013, 32-33) toimivan vertauksen tieteestä joukkueurheiluna. Toimiakseen ja menestyäkseen esimerkiksi jalkapallojoukkue tarvitsee muutaman tehokkaan hyökkääjän, heitä tukevia keskikenttä- ja puolustuspelaajia ja hyvän maalivahdin. Lisäämme tähän pätevän valmentajan, ahkerat huoltajat ja hyvän fiiliksen ja kas - menestyksen edellytykset alkavat olla kasassa.
Jos Huippuyliopisto olisi jalkapallojoukkue, sen visio olisi ostaa isolla rahalla kovia kansainvälisiä maalintekijöitä. Samanaikaisesti kentän laidalla roikkuu liuta lupaavia, mutta sopimuksettomia oman seuran kasvatteja, jotka elättelevät turhia toiveita tulla nostetuksi joukkueeseen. Myös moni puolustaja ja keskikenttäpelaaja joutuu katselemaan töitä muulta, koska heidän panoksensa joukkueelle ei ole yhtä näkyvä kuin tähtihyökkääjien.
Jalkapallojoukkueen johto ei vielä ole ymmärtänyt, että uudet supermaalintekijät eivät ole mitään ilman joukkueen tukea. Kyvyistään huolimatta edes huippupelaajat eivät pysty repeämään samanaikaisesti kärkeen, laitaan, takakentälle saati maalinsuuhun. Huippuhyökkääjillä alkaakin olla vaikeuksia hoitaa hommiaan eli keskittyä maalintekoon, kun kukaan ei enää hoida puolustusta. Huippuhyökkääjien keskinäinen kilpailu vaikuttaa negatiivisesti myös joukkuehenkeen. Jokainen haluaa tehdä maalin itse ja kohota pistetilastossa sen sijaan, että syöttäisi kaverille. Myös joukkueen nuorisotyö on ajautumassa ahdinkoon, kun kenelläkään ei enää ole aikaa panostaa nuoren polven pallotaitojen kehittämiseen.
Oletteko nähneet minkään fudisjoukkueen nousevan näillä eväillä kansainväliseen liigaan?
En, mutta moni siellä pelanneista joukkueista on jokseenkin näillä eväillä sieltä pois pudonnut... :)
VastaaPoistaHuippuyliopistopohjainen joukkue managerialisoitaisiin varmasti jokseenkin täten: Ensin annetaan kenkää valmentajalle - eihän se kaveri edes pelaa kentällä. Siinä sivussa muukin huoltojoukkue saisi lähteä. Säästyneillä rahoilla palkataan paljon kovapalkkaisia johtajia ja mainostajia brändäämään joukkue maailmanluokkaan.
VastaaPoistaSitten aletaan tehostamaan itse kenttäpelaajia. Maalivahdille kenkää, eihän se laiskuri edes juokse pallon perässä. Eivätkä moket sitä paitsi saa juuri lainkaan tehopisteitäkään... mitä turhuuksia. Ja vielä palkkaa mokomille pitäisi maksaa. Puolustajat laitetaan myös syynin alle, tehopisteitten mukaan tietysti. Moni saa lähteä.
Sitten, aletaan houkuttelemaan isolla rahalla kärkihyökkääjiä. Ehkä myös keskikenttäläisiä. Laiturit... menköön nyt tällä kertaa seulasta läpi, kun ruotsin malliinkin kuuluvat... :) Voidaanhan heitä saneerata joskus toiste.
Sitten, monet lähtevät vapaaehtoisesti. Sitä ihmetellään...
Ei tule menestystä... sitäkin ihmetellään...
Nämä urheilujoukkue, jazz-improvisointi, muurahaisyhteiskunta -analogiat ovat NIIN vanhoja ja huonoja.
VastaaPoistaJa niin ovat shakki, sinfoniaorkesteri ja susilauma myös.
Parempi puhua asioista niiden oikeilla nimillä. "Kuten esimerkiksi... talo, auto, peruna ja veikkauskuponki."
FC Huippuyliopisto ehkäpä haluaisi havitella kovan luokan kansainvälisiä maalintekijöitä, mutta näitä ei ole stadionilla näkynyt. Miksei? On ollut täysin epärealistista edes haaveilla supertähdistä, sillä näiden palkkiot ja start-up paketit ovat ainakin tuplat verratuna mitä pystytään/ollaan halukkaita tarjoamaan. Jos miettii millaisia rahoja isommissa ympryöissä liikkuu, niin ellei luoda jotain super-professuureja miljoonapaketilla niin kaukaiseen Suomeen ei saada huippuja. Ulkomaisia hakijoita on toki paljon, mutta harvoin ihan kansainvälistä huippua. Ja silloin harvoin kuin on todella huippuhakijoita ulkomailla, häviävät usein paikalliselle suosikille (tästä on muutama hyvä esimerkki).
VastaaPoista"Jalkapallojoukkueen johto ei vielä ole ymmärtänyt, että uudet supermaalintekijät eivät ole mitään ilman joukkueen tukea." Näinhän se on. Tenure-track:ia suitsutetaan jatkuvasti, mutta näitä virkoja on vain harvalle. Suurin osan tutkimuksesta tekee kuitenkin senioritutkijat, jotka tukevat ryhmiään pehmeällä rahalla. Nämä tutkijat on täysin unohdettu ja heille on käytännössä tehty selväksi että jos et saa tenure-paikkaa niin omaa itsenäistä tutkimusryhmää ei voi vetää, eli pitkällä tähtäimellä ei ole täällä tulevaisuutta. Tämän seuraksena katoaa suuri määrä asiantuntemusta, josta kärsii tutkimuksen taso ja laatu.