Onko organisaatioita - esimerkiksi huippuyliopistoa -
mahdollista muuttaa sisältäpäin? Kuinka toimia, kun omat arvot ja vallitseva
organisaatiokulttuuri tuntuvat olevan jatkuvasti törmäyskurssilla?
Kirjassaan Tempered Radicals – How people use difference
to inspire change at work (2001) Debra E. Meyerson kutsuu maltilliseksi
radikalismiksi kaikkia niitä keinoja, joilla pyritään toimimaan omien arvojen
ja vallalla olevan organisaatiokulttuurin välisten jännitteiden
ristiaallokossa. Maltilliset radikaalit ovat ihmisiä, jotka haluavat
samanaikaisesti keikuttaa laivaa ja pysyä sen kyydissä, sopia joukkoon mutta pysyä
uskollisina itselleen, menestyä mutta pitää kiinni omista arvoistaan ja
identiteeteistään.
Maltilliset radikaalit tavoittelevat muutosta
mikropoliittisin eli arjen vastarinnan keinoin. Voit yksinkertaisesti tehdä
niitä asioita, joita itse pidät tärkeinä. Tutkit juuri sitä mitä haluat,
julkaiset missä haluat tai välität opiskelijoista ja annat heille aikaa ja
palautetta. Tämä on toki tehty vaikeaksi yksilöllistävässä ja kilpailua
korostavassa mittauskulttuurissa eikä meriittilistasi tästä välttämättä kasva,
mutta ei se toisaalta kasva silläkään, että väännät väkisin jotain, mikä ei ole
sydäntäsi lähellä. Toinen hyvä keino on sanoa ei – kaikkeen vouhotukseen ei ole
tarpeen mennä mukaan.
Jotkut myös käyttävät “tuplastrategiaa”: pelaavat peliä
siinä määrin, että varmistavat asemansa organisaatiossa, mutta tekevät siinä
ohessa omia juttujaan. Uhkana kuitenkin on, että ne omat ja itselle tärkeät
jutut ajan myötä unohtuvat. Meyersonkin toteaa, että mitä ylemmäs yksilöt
organisaatiossa kipuavat ja mitä enemmän heillä olisi valtaa muutoksen
toteuttamiseen, sitä suuremmaksi käy paine vallitsevaan kulttuuriin
sopeutumiseen ja sen uusintamiseen.
Mukautumisen ja vastarinnan välimaastossa maltilliset
radikaalit kokevat monia haasteita. He joutuvat jatkuvasti pohtimaan, kuinka
maltillinen radikalismi vaikuttaa heidän maineeseensa ja asemaansa
organisaatiossa. Monet maltilliset radikaalit myös turhautuvat, uupuvat tai
kyynistyvät, koska kokevat ettei heidän toimintansa saa aikaan riittävää
muutosta. Kuinka siis voisimme tukea oman lähipiirimme maltillisia radikaaleja?
Meyersonin sanoin (s. 164): “The work of consciously fostering the efforts of
other tempered radicals may be one of the most essential accomplishments of a
tempered radical.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti