Maltilliset radikaalit

Onko organisaatioita - esimerkiksi huippuyliopistoa - mahdollista muuttaa sisältäpäin? Kuinka toimia, kun omat arvot ja vallitseva organisaatiokulttuuri tuntuvat olevan jatkuvasti törmäyskurssilla?

Kirjassaan Tempered Radicals – How people use difference to inspire change at work (2001) Debra E. Meyerson kutsuu maltilliseksi radikalismiksi kaikkia niitä keinoja, joilla pyritään toimimaan omien arvojen ja vallalla olevan organisaatiokulttuurin välisten jännitteiden ristiaallokossa. Maltilliset radikaalit ovat ihmisiä, jotka haluavat samanaikaisesti keikuttaa laivaa ja pysyä sen kyydissä, sopia joukkoon mutta pysyä uskollisina itselleen, menestyä mutta pitää kiinni omista arvoistaan ja identiteeteistään.

Maltilliset radikaalit tavoittelevat muutosta mikropoliittisin eli arjen vastarinnan keinoin. Voit yksinkertaisesti tehdä niitä asioita, joita itse pidät tärkeinä. Tutkit juuri sitä mitä haluat, julkaiset missä haluat tai välität opiskelijoista ja annat heille aikaa ja palautetta. Tämä on toki tehty vaikeaksi yksilöllistävässä ja kilpailua korostavassa mittauskulttuurissa eikä meriittilistasi tästä välttämättä kasva, mutta ei se toisaalta kasva silläkään, että väännät väkisin jotain, mikä ei ole sydäntäsi lähellä. Toinen hyvä keino on sanoa ei – kaikkeen vouhotukseen ei ole tarpeen mennä mukaan. 

Jotkut myös käyttävät “tuplastrategiaa”: pelaavat peliä siinä määrin, että varmistavat asemansa organisaatiossa, mutta tekevät siinä ohessa omia juttujaan. Uhkana kuitenkin on, että ne omat ja itselle tärkeät jutut ajan myötä unohtuvat. Meyersonkin toteaa, että mitä ylemmäs yksilöt organisaatiossa kipuavat ja mitä enemmän heillä olisi valtaa muutoksen toteuttamiseen, sitä suuremmaksi käy paine vallitsevaan kulttuuriin sopeutumiseen ja sen uusintamiseen.

Mukautumisen ja vastarinnan välimaastossa maltilliset radikaalit kokevat monia haasteita. He joutuvat jatkuvasti pohtimaan, kuinka maltillinen radikalismi vaikuttaa heidän maineeseensa ja asemaansa organisaatiossa. Monet maltilliset radikaalit myös turhautuvat, uupuvat tai kyynistyvät, koska kokevat ettei heidän toimintansa saa aikaan riittävää muutosta. Kuinka siis voisimme tukea oman lähipiirimme maltillisia radikaaleja? Meyersonin sanoin (s. 164): “The work of consciously fostering the efforts of other tempered radicals may be one of the most essential accomplishments of a tempered radical.”