Tuottavuuden lisääntyminen: työntekijöiden määrän vähentäminen samaan aikaan, kun tulosvaatimuksia kasvatetaan.
Kannustavuus ja/tai palkitseminen: yksikköjen rahoituksen ja
työntekijöiden palkkojen reaalitason säilyttäminen (tuloksellisuuden samanaikaisesti kasvaessa).
Tulosohjaus: työn tavoitteiden ja toteutustapojen määrittely
epäolennaisilla ja jopa naurettavilla indikaattoreilla.
Dynaamisuus ja/tai laatutyö: uusien raskaiden seuranta- ja
valvontaprosessien rakentamista.
Sekoitetaan joukkoon Leena Kosken huomio siitä, kuinka
tiedollisten ihanteiden sijaan tieteellisen toiminnan päämääriksi ja
moraalisiksi hyveiksi määritetään nykyään tehokkuus, kilpailu, voittaminen ja
”huipulle” pääsy.
Maustetaan keitosta Tuukka Tomperin esittämällä
kritiikillä: juuri yliopiston pitäisi tarkastella tämän managerialistisen
kehityksen, välineellisen tehokkuusajattelun ja tulosjohtamisen vaikutuksia
yhteiskunnassa, mutta nyt yliopistokin on läpikotaisin altistettu samaan ideologiaan.
Lisätään ripaus Martina Reuterin esittämästä huolesta:
näyttää siltä, että yliopistojen autonomian väitetty lisäys ei suinkaan
tarkoita tutkimuksen autonomiaa, vaan autonomian siirtämistä tutkijoilta ja
opettajilta keskushallintoon ja strategisille johtajille, eli yhä pienemmälle
piirille.
Pöytä on katettu, tervetuloa
syömään!
Ainekset Jussi Pakkasvirta: Kun Universitatis muuttui projektiksi; Leena
Koski: Yliopiston sisäisen järjestyksen
muutos 1980-luvulta 2010-luvulle; Tuukka Tomperi: Akateemisia kysymyksiä esipuheen muodossa ja Martina Reuter: Haave strategisesta ohjauksesta teoksessa
Tuukka Tomperi (toim., 2009) Akateeminen
kysymys? Yliopistolain kritiikki ja kiista uudesta yliopistosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti