EI-päivä

Paikallisen osaamisen ja erityislaatuisuuden sijaan Huippuyliopisto on erikoistunut imitoimaan erilaisia maailmanluokan parhaita käytäntöjä. Myös Huippuyliopistoblogi haluaa kantaa kortensa kekoon tässä kunnianhimoisessa hankkeessa. Niinpä lanseeraamme globaalin EI-päivän, jossa imitoinnin kohteena on yksi merkittävistä sidosryhmistämme: tulevaisuuden toivot. Näiltä muutaman vuoden ikäisiltä, uhmaikäisiksikin kutsutuilta pikkusankareilta voimme omaksua hyödyllisiä toimintatapoja arjen vastarintaan. Kun heitä ei huvita syödä keittoa, he sanovat painokkaasti "en syö". Kun heitä pyydetään rauhoittumaan, he alkavat pomppia sängyllä. Kun pitäisi pukea, he riisuvat. Kun pitäisi riisua, he juoksevat karkuun. Tässä eivät auta hyvät eivätkä huonot painostuskeinot, ei lahjonta eikä kiristys. 

Kun siis tulet EI-päivänä töihin, teet vain sellaisia asioita, jotka sinua sillä hetkellä sattuvat huvittamaan. Kaikkeen muuhun sanot painokkaasti EI. Kun sinun täytyy kirjata työtuntejasi työajanseurantajärjestelmään, toteat yksinkertaisesti ”en kirjaa”. Kun sinua pyydetään turhaan kokoukseen, vastaat kädet puuskassa ”en tule”. Kun jo neljäs opiskelija anoo tänään lisäaikaa harjoitustyönsä palauttamiseen, toteat ”ei tipu”. 

Kun esimiehesi alkaa olla kärsivällisyytensä rajoilla ja huomauttaa toiminnastasi, käännät mielenosoituksellisesti selkäsi ja menet huoneesi oven taakse piiloon. Kun yrität piilossa tahkota läpi turhaa artikkelia, josta et mitään ymmärrä, heität sen seinään. Kun printteri taas kerran jumittuu, alat huutamaan. 

Viet luennoille karkkia ja kaakaota, pistät laitokselle pystyyn bileet, naurat ja laulat. Aloitat tutkimuksen, josta olet jo kauan haaveillut. Roiskit värejä, luet runoja ja nukut päiväunet. Halit kollegoitasi. Ja olet raivostuttavan ihana - kuten uhmaikäiset yleensä!