Huippujulkaisun anatomiaa

Stuart Macdonald ja Jacqueline Kam toteavat osuvasti, että tutkimusartikkeleita kirjoitetaan nykyään ennemmin laskettaviksi kuin luettaviksi (ks. Listafetisismiä). Esimerkiksi päätöksentekijöillä tai yliopistojen johdolla ei toki ole aikaa lukea jokaisen tutkijan jokaista hengentuotosta. Mittauskulttuurin hengessä he tarvitsevat numeroita ja tilastoja jotka kertovat sekä yksilöiden että yliopistojen suoritustasosta (ks. Tiedon tulosjohtamista – toisinajattelun ulosjohtamista?). Julkaisupeliin ovat kuitenkin lähteneet myös tutkijat itse. 

Kuinka määritellään, milloin pisteet ropisevat (joko omaan tai yliopiston laariin)? No tietysti huippuyliopistoblogin suosikin eli 

kansainvälisstrategisentulosydinavainsuoritushuippuindikaattorin 

eli rahvaan kielellä journaalirankingien avulla. Ennen kuin lähdet laskemaan omia, laitoksesi tai yliopistosi suorituspisteitä ja vertailemaan niitä kollegaan tai naapurilaitokseen pidä kuitenkin mielessä seuraavat Macdonaldin ja Kamin esittämät havainnot:

• Huippujournaalit ovat huippujournaaleja, koska ne julkaisevat huippuartikkeleita. Huippuartikkeli taas on huippuartikkeli, koska se on julkaistu huippujournaalissa. Kehäpäätelmän makua? 
• Huippujournaali on huippujournaali myös siksi, että se on huippujournaalien ranking-listalla. Kun se on yhdellä huippulistalla, se pääsee muillekin vastaaville listoille. 
• Huippujournaaleissa julkaistut artikkelit ovat yleensä todella hyviä artikkeleita. Huippujournaalit julkaisevat kuitenkin myös vähemmän hyviä artikkeleita. Ja myös muut kuin huippujournaalit julkaisevat todella hyviä artikkeleita. 
• Monilla aloilla huippujournaalit ovat niin sanottuja yleislehtiä, joihin tarkasti erikoistuneet tai monitieteiset artikkelit eivät istu. 
• Uusiin journaaleihin suhtaudutaan varauksella, huolimatta siitä kuinka hyviä artikkeleita ne julkaisevat. 
• Suuri hylkäysprosentti kertoo journaalin laadusta. Eräällä huippujournaalilla se onkin lähes täydellinen 99 %. 
• Moneen paljon luettuun tutkimukseen ei viitata. Vastaavasti viittaamme moniin tutkimuksiin, joita emme ole lukeneet. 
• Pisteiden ja rankingien laskeminen eliminoi laiskat ja hyödyttömät, mutta yhtä lailla fiksuimmat, kriittisimmät ja omalaatuisimmat ajattelijat. 

Lopuksi voit kysyä itseltäsi, odotatko alasi arvostetuimman huippujournaalin seuraavaa numeroa niin innoissasi, ettet malta pysyä nahoissasi? Kun saat sen käsiisi (tai ruudullesi) et millään osaa päättää, minkä houkuttelevista artikkeleista lukisit ensimmäiseksi? Kun muutkin ovat saaneet uuden numeron käsiinsä laitoksen käytävät alkavat täyttyä innostuneesta keskustelusta… 

Macdonald ja Kam ehdottavat, että nauramme kaikelle tälle hulluudelle. Vaan osaammeko enää? 

Lähde: Macdonald, Stuart & Kam, Jacqueline (2008). Quality Journals and Gamesmanship in Management Studies. Management Research News 31, 8, 595-606.