Me tiedämme, miksi ja miten haluamme työtämme tehdä – vai tiedämmekö? Useimmiten vain tulemme tehneeksi asioita annetuissa puitteissa ja jupisemme sitten siinä sivussa. Voisimme kuitenkin tietoisemmin yrittää määritellä työtämme ja miettiä, mihin asti nämä puitteet voisivat taipua.
Amerikkalainen Shelley Brickson (2011) kuvaa artikkelissaan, kuinka akateemista työtä voi tuunata vahvistaakseen työnsä mielekkyyttä ja merkitystä. Bricksonin lääkkeet sopivat paremmin amerikkalaisten akateemisille lihamarkkinoille, mutta muutaman vinkin niistä voi poimia tänne periferiaankin. Yksi tärkeimmistä on akateemisen työntekijän ideaalien monimuotoisuuden vaaliminen. Onko työnarkomaniaan taipuvainen, lentokentillä viihtyvä, tehopisteitä keräävä valovoimainen tähti ainoa mahdollisuus olla hyvä akateeminen työntekijä? Mitä hyvä akateeminen työ tarkoittaa sinulle ja yhteisöllesi?
Itse kukin voi miettiä, millaisia ihanteita tulee puheissaan ja toimissaan uusintaneeksi. Puhutko itsekin ihailevaan sävyyn niistä kollegoista, jotka järjestävät näyttäviä oman tutkimuksensa brändäystapahtumia ja tarvitsevat kokonaisen kopiopaperipaketin cv:nsä tulostamiseen? Entä mitä ajattelet kollegasta, joka ei koskaan tarkistanut sähköpostejaan vanhempainvapaallaan ja jätti artikkelinsa revisiotkin tekemättä?
Lopullinen vastuu akateemisten ideaalityöntekijän määrittelyssä näyttää ainakin Huippuyliopistossa jäävän johdolle. Mittarit, palkinnot ja tunnustukset kertovat omaa karua kieltään siitä, millaista työntekijää täällä arvostetaan. Niitä on vaikea vastustaa, ellei aktiivisesti vaali omia ihanteitaan ja tee niitä todeksi omassa arjessaan keskittämällä aikansa itse tärkeinä pitämiin, merkityksellisiin töihin.
Yritykset työn mielekkyyden kohottamiseksi jäävät kuitenkin auttamattomaksi tuherteluksi, jos tätä tuunausta ei viedä ruohonjuuritasoa ylemmäs. Mitä tuunattavaa on enää siinä vaiheessa, kun omat kurssisi ja erikoisalasi on ajettu alas epämuodikkaina ja globaalien työnantajien taitovaatimuksiin vastaamattomina humanistis-yhteiskunnallisina turhakkeina? Tai kun kaikki työsuhteet on rakennettu yhden tiukan ideaalin varaan?
Jos oma ideaali ei enää mitenkään taivu uusiin puitteisiin, vaaditaan jo radikaalimpaa tuunausta. Missä, miten ja kenen kanssa voit itse arvokkaana pitämääsi akateemista työtä tehdä? Yhä useammalle vastaus tähän kysymykseen löytyy yliopistoinsituution ulkopuolelta, ikävä kyllä.
Lähde: Brickson, S. (2011) Confessions of a Job Crafter: How We can Increase the Passion within and the Impact of Our Profession. Journal of Management Inquiry 20:2, 197-201.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti