Helsingin Sanomissa oli äskettäin artikkeli viulisti Pekka Kuusistosta ja hänen urastaan. Sen mukaan Kuusisto ei ole tehnyt suoraviivaista uraa musiikin parissa ilmeisestä lahjakkuudestaan huolimatta. Hän rikkoo musiikin genre-rajoja ja poikkeaa valtavirrasta klassisen musiikin saralla. Kuusiston mukaan menestys ja urakehitys vaativat sellaista panostusta itsensä markkinoimiseen, johon hän ei ole valmis. Vaikka Kuusisto ei ole perinteisen urakehityksen ehdoilla suostunut toimimaan – tai pikemminkin juuri siksi – hän kuuluu asiantuntija-arvioiden mukaan "nykypäivän jännittävämpiin ja laaja-alaisimpiin muusikoihin”. On myös hehkutettu, että hän on ”parasta mitä klassiselle musiikille on tapahtunut vuosikausiin”.
Kuusiston tarina on hyvä esimerkki luovuuden elinehdoista. Kun ei sido itseään valmiisiin urapolkuihin ja niiden vaatimiin mittaamiseen ja itsensä markkinointiin, saa vapauden kokeilla, luoda ja innostua. Urasta tulee helposti kultainen häkki, josta ei voi poistua sen tuoman turvallisuuden ja siihen uhrattujen panostusten vuoksi. Häkissä on kuitenkin vaikea hengittää, soitto ei välttämättä tiukkaan viritetyssä kuviossa toimi ja oma energia voi valua tyhjiin.
Kuusisto tekeekin työtään täysillä – vetää kekkosella. Kuusisto tarkoittaa tällä teinipojilta lainatulta roisilla sanonnalla sitä, että annetaan palaa, estoitta ja varomatta. Tämä ohjenuora sopii elämään yleensäkin, mutta erityisesti luovaan työhön, johon arvelemme tutkimuksenkin lukeutuvan. Jos siis haluat, että oma ”musiikkisi” toimii, älä mieti tuotosten määrää, mukaudu valtavirran hyväksymiin ratkaisuihin tai laskelmoi oman urakehityksesi tulevaisuutta. Tee sellaisia töitä, joista voit ”henkisesti elää”. Silloin lopputuloskin on tuoretta, merkityksellistä ja toimivaa. Vedä kekkosella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti