Kolme variaatiota huippuyliopistolaisesta

Olemme havainneet kollegoidemme parissa kolmenlaista suhtautumista Huippuyliopistoon ja sen mukaan tuomiin muutoksiin. 

Kalle Kilpailija on aito huippuyliopistolainen. Hän uskoo Huippuyliopiston strategiaan ja pitää kilpailullista ideologiaa reiluna ja välttämättömänä maailmanluokkaan pääsyn edellytyksenä. Kalle on kuin kala vedessä akateemisessa urapelissä ja julkaisukikkailussa ja nauttii niiden mukanaan tuomista maineesta ja kunniasta. Kalle tähtää korkealle ja testauttaa itseään mielellään erilaisissa rekrytointiprosesseissa. Hän vaatii paljon myös muilta ja kannustaa kollegoitaan pitämään huolta akateemisesta kilpailukyvystään ja cv:stään. Itseään hän ei kuitenkaan turhaan sido mihinkään yhteisöön, vaan ylläpitää mieluummin laajoja kansainvälisiä kontaktiverkostojaan. 

Tuula Tasapainoilija uskoo akateemiseen työhön, vaikka uusi uljas yliopisto onkin horjuttanut sen ehtoja ja mahdollisuuksia. Hän kokee yliopistonsa käytännöt absurdeiksi ja jopa vastenmielisiksi, mutta hänen on vaikea nähdä itseään yliopiston ulkopuolellakaan. Siksi hän yrittää kynsin hampain pitää kiinni työnsä hyvistä puolista ja turvata työsuhteensa, pakon vaatiessa myös kilpailemalla. Tuulan on varjeltava uramahdollisuuksiaan eli seuraavaa määräaikaista pätkäänsä. Siksi hän ei pidä melua mielipiteistään, sillä vastaan pullikoijat leimataan vanhanaikaisen yliopistokulttuurin edustajiksi ja siten huippuyliopistokelvottomiksi. 

Aino Aktivisti on menettänyt uskonsa Huippuyliopistoon. Ainolla olisi edellytykset menestyä akateemisella uralla, mutta hän ei purematta niele huippuyliopiston strategiaa, tavoitteita eikä erityisesti sen luovaa tutkimus- ja sivistystyötä rajoittavia johtamiskäytänteitä ja johtajakeskeistä näennäiskollegiaalisuutta. Kriittisten näkökulmien ohella Aino vaalii edelleen akateemisen työn ihanteita. Henkisesti hän on kuitenkin jo Huippuyliopiston ulkopuolella, etsimässä uusia tapoja ja tiloja merkitykselliselle työlle ja maailmanparantamiselle. 

Huippuyliopisto haluaa tietysti Kalleja, jotka toimivat kyseenalaistamatta kilpailullisen ja managerialistisen ideologian mukaisesti tuottaen kilokaupalla pisteitä yliopiston laariin. Heidän väsymättömällä työpanoksellaan maailmanluokka voikin olla piirun verran lähempänä. Huippuyliopiston on kuitenkin huomioitava, että moni Kalle lähtee heti, kun jossain muualla avautuu parempi paikka – ja vie pisteensä mukanaan. Kallet eivät loista ilmaan Tuulia, joita ollaankin valmiita pitämään kehissä jonkin verran. Heidän harteilleen kasataan iso osa opetus- ja hallinnollisesta työstä ja siksi heidän jaksamisena on koetuksella. Tuulat ovat kuitenkin omapäisiä, eivätkä suostu mihin tahansa, vaan harjoittavat hiljaista vastarintaa jokapäiväisessä työssään. Ainot sen sijaan joutavatkin mennä, jos eivät ymmärrä keskittyä huippujulkaisemiseen ja indekseihin. Toisinajattelua kun ei tässä yliopistossa kaivata, voisihan se tehdä särön isolla budjetilla rakennettuun maineeseen ja kiillotettuun julkisuuskuvaan.