Uskomme varmasti kaikki, että
kansainvälisyys on tutkimustyön keskeisimpiä ominaisuuksia. Laajentamalla
tarkastelunäkökulmaa omien piiriemme ulkopuolelle löydämme maailmalta
kiinnostavia keskustelukumppaneita ja yhteisöjä. Tutkimuksemme saavat
kotiympyröitämme laajemman yleisön ja niiden laatua on arvioimassa monipuolinen
joukko osaajia ympäri maailmaa.
Nykypäivän yliopistossa
kansainvälisyydestä näyttää kuitenkin tulleen itseisarvo. Eritoten silloin, kun
kansainvälisyydellä viitataan rapakon taakse, suureen ja mahtavaan Amerikkaan.
Omassa yliopistossani tällä kehityskululla näyttää ikäväksemme olevan se
kääntöpuoli, että kaikki paikallinen, paikallisesti kehitetty ja suomenkielinen
leimautuu sekundaksi. Kaikki maisteriopetuksemme
tulee esimerkiksi muuttaa englanninkieliseksi, jotta voimme tuottaa
yliopistomme strategian mukaista ”huippuopetusta” ja nousevia kykyjä
globaaleiden työmarkkinoiden tarpeisiin. Sillä ei näytä olevan merkitystä, että
osa opiskelijoistamme haluaisi jatkossakin opiskella ja työskennellä omalla
äidinkielellään suomalaisessa yliopistossa ja työelämässä. Opettajana et toki
edes uskalla sanoa ääneen, että opettaisit mieluummin (ja paremmin) omalla
äidinkielelläsi, silloinhan sinut leimattaisiin täysin kelvottomaksi uuteen,
uljaaseen yliopistoon.
Kansainvälistymisellä
kansainvälistymisen vuoksi on muitakin seurauksia, jotka koskettavat eri
asemissa olevia akateemisia toimijoita eri tavoin. Management Learning –lehdessä julkaistussa artikkelissaan Free Spirits? The academic on the aeroplane
Martin Parker ja Elke Weik osoittavat, kuinka vaatimus tutkijoiden
kansainvälisestä liikkuvuudesta (jota myös mitataan numeerisesti, ks. Arviointi- ja seurantakäytännöistä) olettaa kaikista sitoumuksista ja velvoitteista vapaan toimijan,
joka on milloin vain valmis pakkaamaan reppunsa ja lähtemään maailmalle. Tähän kuvioon eivät luonnollisesti istu
esimerkiksi hoivavelvoitteet - ja niin kauan kun naiset kantavat niistä
suurimman vastuun, on kysymys mitä suurimmissa määrin myös
sukupuolipoliittinen. Tiina Tutkijakin muistaa, kuinka kuunteli vanhemman
(mies)kollegansa puhetta siitä, kuinka monessa paikassa ulkomailla hän oli
uransa aikana tutkimustyötään tehnyt vaimon kulkiessa mukana perheen lapsia
hoitamassa – sivuhuomautuksena miksei Tiina ollut jo lähdössä itsekin?
Tiina Tutkijan puolustukseksi on
toki sanottava, että hän nauttii kansainvälisestä yhteistyöstä ja toimii
aktiivisesti erilaisissa oman alansa kansainvälisissä verkostoissa. Onpa hän
julkaissut niiden tuotoksiakin. Siitä huolimatta hän ei ole oikein kelpoinen
oman yliopistonsa tenure track – paikkoihin, koska ei juuri
hoivavelvoitteidensa vuoksi pysty tässä uravaiheessaan viettämään pitkiä
jaksoja ulkomailla ja siten osoittamaan kansainvälisyyttään (ks. Väärin kansainvälistynyt). Sisällöstä viis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti