Michael Nielsen (2012) kuvailee kirjassaan Reinventing Discovery uusia tapoja tehdä tiedettä erilaisissa verkkoon syntyneissä yhteisöissä ja hankkeissa. Matemaatikot ovat perustaneet verkkoon sivustoja, joissa ratkotaan yhteistoiminnallisesti kinkkisiä matemaattisia ongelmia. Ideat ja ratkaisut kehittyvät ennennäkemätöntä vauhtia, kun kymmenet tai sadat ihmiset työskentelevät yhdessä saman ongelma parissa. Verkossa myös tavalliset kansalaiset pääsevät osallistumaan tieteentekoon. Esimerkiksi Galaxy Zoo –projektissa yli 200 000 vapaaehtoista auttaa tutkijoita luokittelemaan galaksien kuvia.
Nielsen kutsuu kansalaistieteeksi (citizen science) avoimia tiedontuotannon tapoja, jotka rakentavat uusia siltoja tutkijoiden ja kansalaisten sekä tieteen ja yhteiskunnan välille. Myös open access -julkaiseminen ja erilaiset tiedettä popularisoivat blogit ovat osa tätä kehitystä. Mutta mikä estää tiedeyhteisöä hyödyntämästä tämän kehityksen tarjoamia mahdollisuuksia? Ikävä kyllä omaa urakehitystään varjelevien tutkijoiden ei kannata ryhtyä jakamaan tutkimusideoitaan, aineistojaan ja havaintojaan julkisesti ennen niistä tuotettuja artikkelijulkaisuja tai patentteja, toteaa Nielsen. Ideoiden ja aineistojen jakaminenhan ei varsinaisesti vahvista asemiasi urapelissä, vaan lähinnä hyödyttää kilpailijoitasi - siitäkin huolimatta, että aineistojen ja löydösten panttaamisella voi olla haitallisia seuraamuksia. Suomessakin huhuttiin narkolepsiakohun aikaan, että jokin tutkijaryhmä oli löytänyt tutkimuksessaan sikainfluenssarokotteen ja narkolepsian välisen yhteyden, muttei kertonut havainnoistaan, jottei heidän tulevan artikkelinsa julkaisu arvostetussa tiedelehdessä vaarantuisi (pitikö tämä sitten paikkaansa on toinen asia).
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että tutkijat olisivat ahneita tai piittaamattomia, muistuttaa Nielsen. He tekevät parhaansa työskennellessään paineen alla ja joutuessaan kilpailemaan muiden tutkijoiden kanssa. Miksi käyttää aikaa kirjoittamalla omasta tutkimusaiheesta vaikkapa Wikipediaan, kun työpaikat ja tutkimusrahat jaetaan kuitenkin artikkelien perusteella? Kaikesta huolimatta Nielsen ennustaa, että käynnissä on hiljainen vallankumous, joka tulee muuttamaan tiedon tuottamisen tapamme, ja saamme lähivuosina todistaa modernin tieteen syntyhetkien vertaista murrosta tiedontuotannossamme.
Seuraatko sivusta vai oletko mukana?
Michael Nielsen (2012). Reinventing Discovery: The New Era of Networked Science, Princeton, NJ: Princeton University Press. First chapter vailable here: http://press.princeton.edu/chapters/s9517.pdf
Näkisin, että tämänkaltainen kehitys koskee tietoyhteiskuntaa yleisesti, ei pelkästään tiedesektoria. Sähköinen ja vuorovaikutteinen tiedonvaihto on kuitenkin muuttanut ja tulee muovaamaan maailmaa vielä monella tapaa. Jos katsellaan vaikkapa ohjelmistokehitystä, tilanne on kieltämättä varsin mielenkiintoinen: GPL-lisensoidut ohjelmat (kuten Linux) kehittyvät ja elävät "itsekseen" siinä missä monet ohjelmistojätit (kuten Microsoft) joutuvat lakikirjaan turvautuen puolustamaan oikeuksiaan omiin koodeihinsa. Tässä tietysti elämäntapakapitalisti-anarkisti älähtää: Jos bisneksen teko suljetuilla koodeilla pitäisi olla "luonnollista", mihin ihmeeseen niitä tekijänoikeuslakeja ja rangaistuksilla uhkaavia oikeusprosesseja oikein tarvitaan? :)
VastaaPoistaNeuvostoliitossa yritettiin pitää Gosplanin ohjaamaa suunnitelmataloutta yllä huonoin menestyksin. Silti se kesti pystyssä liki 70 vuotta, saavuttaen toki välillä ihan merkittäviä edistysaskeleitakin. Näkisin, että tietoyhteiskunnassa on nyt käynnissä vähän samanlainen prosessi, missä järjestelmän mukaan toimiminen on tärkeämpää kuin toimiminen järkevästi "luonnon lakien mukaan". Taustalla tietysti vaikuttavat sekä raha että valta, mutta jossain vaiheessa tämänkin rakennelman on pakko murtua, niinkuin neuvostosysteemillekin kävi.
Tämä ei nyt ihan suoraan tähän kirjoitukseen liity, mutta on muuten ajankohtainen ja tärkeä aihe:
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/kotimaa/Apulaisoikeuskansleri+Aalto-yliopistossa+on+voitava+opiskella+my%C3%B6s+suomeksi/a1384312167096