Yliopistoissa, myös Huippuyliopistossa, tehdään tasa-arvotyötä. Tällä
työllä pyritään varmistamaan, että esimerkiksi yliopistojen rekrytointi-,
arviointi- ja palkitsemiskäytännöt kohtelevat tasavertaisesti naisia ja miehiä,
suomalaisia ja ulkomaisia, nuoria ja vanhoja – ja työ on myös tuottanut
tulosta. Mutta millä tasa-arvotyö ulottuisi näennäisen neutraalien käytäntöjen
ja tasa-arvosuunnitelmien taakse ja kiinni siihen, millaisia eriarvoisuuksia
uusi tiede- ja koulutuspolitiikkamme tuottaa?
Päivi Naskalin (2009) mukaan uuden koulutuspolitiikan maailmassa ’perinteinen tasa-arvoisuus osoittautuu ongelmaksi, koska sen pelätään passivoivan, estävän innovatiivisuutta ja heikentävän kilpailua, jossa vain parhaiden tulee selviytyä jatkoon’ (s. 95, ks. myös Ikonen 2006). Uusi koulutuspolitiikka olettaa universaalin ihmisyyden, vapaita valintoja tekevän subjektin, jota eivät määritä sosiaaliset, etniset, kulttuuriset tai sukupuoliset erot. Tämän ihanneihmisen keskeisiä ominaisuuksia ovat joustavuus, kyky riskinottoon sekä halu kilpailla. (mt.) Hän tekee tulosta, verkottuu ulkomailla ja tuo itseänsä esille brändinsä rakentamiseksi. Miten tämän kilpailusta nauttiva, keskinkertaisuutta kaihtava, lentokoneessa viihtyvä ja erojen ja eriarvoisuuksien ulottumatomissa oleva uusi akateeminen subjekti yhdistää työhönsä hoivavastuun, välittämisen, affektiivisuuden tai eettisen sitoutumisen? Onko hän mielikuvissasi ennemmin mies vai nainen - vai kenties ruumiiton ja sukupuoleton kyborgi?
Jokaisessa meistä on sekä naista että miestä. Ja jokainen meistä haluaa tulla tunnistetuksi ja tunnustetuksi omana itsenään. Uuden koulutuspolitiikan ihannoiman kilpailullisen subjektin (ks. Extreme Makeover) sijaan juhlikaamme naistenpäivän kunniaksi toisenlaista akateemisen työntekijän ideaalia: vastavuoroisuuteen, kohtaamiseen ja välittämiseen kykenevää luovaa ja kriittistä toimijaa.
Lähteet:
Päivi Naskalin (2009) mukaan uuden koulutuspolitiikan maailmassa ’perinteinen tasa-arvoisuus osoittautuu ongelmaksi, koska sen pelätään passivoivan, estävän innovatiivisuutta ja heikentävän kilpailua, jossa vain parhaiden tulee selviytyä jatkoon’ (s. 95, ks. myös Ikonen 2006). Uusi koulutuspolitiikka olettaa universaalin ihmisyyden, vapaita valintoja tekevän subjektin, jota eivät määritä sosiaaliset, etniset, kulttuuriset tai sukupuoliset erot. Tämän ihanneihmisen keskeisiä ominaisuuksia ovat joustavuus, kyky riskinottoon sekä halu kilpailla. (mt.) Hän tekee tulosta, verkottuu ulkomailla ja tuo itseänsä esille brändinsä rakentamiseksi. Miten tämän kilpailusta nauttiva, keskinkertaisuutta kaihtava, lentokoneessa viihtyvä ja erojen ja eriarvoisuuksien ulottumatomissa oleva uusi akateeminen subjekti yhdistää työhönsä hoivavastuun, välittämisen, affektiivisuuden tai eettisen sitoutumisen? Onko hän mielikuvissasi ennemmin mies vai nainen - vai kenties ruumiiton ja sukupuoleton kyborgi?
Jokaisessa meistä on sekä naista että miestä. Ja jokainen meistä haluaa tulla tunnistetuksi ja tunnustetuksi omana itsenään. Uuden koulutuspolitiikan ihannoiman kilpailullisen subjektin (ks. Extreme Makeover) sijaan juhlikaamme naistenpäivän kunniaksi toisenlaista akateemisen työntekijän ideaalia: vastavuoroisuuteen, kohtaamiseen ja välittämiseen kykenevää luovaa ja kriittistä toimijaa.
Lähteet:
Naskali, Päivi (2009). Uusi häpeän yliopisto. Teoksessa Tomperi, Tuukka (toim.)
Akateeminen kysymys? Yliopistolain kritiikki ja kiista uudesta yliopistosta.
Vastapaino
Ikonen, Risto (2006). Yrittäjyyskasvatus. Kansalaisen taloudellista autonomiaa etsimässä. Minerva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti