Yliopiston voima on piillyt sen kyvyssä ylläpitää itseisarvoista työtä. Tutkimus ja opetus ovat olleet arvokkaita sinällään, eikä pelkästään välineinä innovaatioihin, talouskasvuun ja menestykseen. Managerialistisen hallinnan myötä tästä itseisarvoisuudesta on tullut uhanalaista, yliopistossakin.
Eero Riikonen, Mikko Makkonen ja Gregory Smith kutsuvat tätä itseisarvoisen työn uhkaa produktivismiksi, jolla he tarkoittavat kaikkialle levinnyttä tuotannollis-taloudellis-hallinnollista ajattelutapaa, arvomaailmaa ja retoriikkaa. Tällaisella ajattelulla ja kielellä on nyky-yhteiskunnassa valta-asema ja se näyttäytyy useimmille itsestään selvänä. Tietoyhteiskunnan sijaan pitäisi Riikosen ja kumppaneiden mukaan puhua hiiriyhteiskunnasta, jossa ihmisistä on tullut jonkun käytössä olevia oheislaitteita. Hiirien on vaikea vastustaa produktivismia, koska se on vallannut ajatusmaailmamme ja rajoittaa tulkintojamme sekä luovien vaihtoehtojen näkemistä. Hiiret ovat myös pelokkaita, sillä merkityksettöminä ja helposti vaihdettavina kapistuksina heidän olemassaolonsa on alati uhattuna.
Tuskinpa meistä kukaan haluaa hyväksyä olevansa hiiri. Elinvoimaisuuden palauttamiseksi Riikonen ja kumppanit peräänkuuluttavat uusia ja runsaampia tapoja puhua työstä arkisena, tunnepohjaisena ja yhteisöllisenä kokemuksena. Tarvitsemme arjen taidetta, jonka kautta aktiivisesti teemme näkyväksi itsestäänselväksi muuttunutta työmme hallintaa ja puramme hiiriajattelua ylläpitäviä käytänteitä.
Lähde: Riikonen, Eero, Makkonen, Mikko & Smith, Gregory (2004) Menestyjäluuseri. Runsaan elämän jäljillä. Kuntoutussäätiö.
Vähän juustoa ja silitystä myötäkarvaan niin eiköhän huippuyliopiston hiiret taas väännä pari topnotch artikkelia. On se niin kiva kuulua maailmanluokan hiirenpesään.
VastaaPoista