Tutkimustyön uudet ihanteet eivät ole vallanneet ainoastaan Huippuyliopistoa, vaan saamamme palautteen perusteella samojen haasteiden parissa painiskellaan myös muissa yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa, oppilaitoksissa ja työpaikoilla yleensä. Tänään tarinansa jakaa eräässä suomalaisessa tutkimuslaitoksessa työskentelevä Timo Tieteilijä.
Timo on ollut kymmenisen vuotta töissä Huippututkimuslaitoksessa, jonka strategiaa ja laatua on kehitetty ja trimmattu kohti kansainvälisyyttä ja tutkimuksen ydinosaamisalueiden täsmentämistä. Molemmissa tavoitteissa on onnistuttu erinomaisesti. Nyt noin 50 hengen työyhteisön tutkimushenkilökunnasta puolet on kansainvälisiä tutkijoita, mikä yliopiston näkökulmasta tarkoittaa sitä, että heidän kansalaisuutensa on muu kuin suomi. Ulkomaalainen tutkijahan on automaattisesti kansainvälinen, vaikka olisi asunut, opiskellut ja työskennellyt vain yhdessä maassa. Suomessa syntynyt tutkija ei voi koskaan saavuttaa samaa (ks. Väärin kansainvälistynyt), sillä vaikka kuinka opiskelisi ja työskentelisi ympäri maailmaa, yliopistojen arvioinnissa laitos saa ulkomaalaisesta tutkijasta enemmän pisteitä kuin suomalaisesta. Kaksoiskansalaisesta saa kuulemma enemmän kuin pelkästä suomen kansalaisesta, muttei kuitenkaan yhtä paljon kuin kokonaan ulkomaalaisesta.
Tutkimuksen ydinosaamisalueet on puolestaan puristettu niin tiukaksi, ettei näihin painopisteisiin sopimattomalle tutkimukselle ole jäänyt tilaa ja turhat rönsyt on siivottu pois. Rönsyillä on tarkoitettu paitsi strategiavalintoihin sopimattomia tutkimusaiheita myös niitä tutkijoita, joiden osaaminen ja julkaisuprofiili on vääränlaista (ks. Huippurubriikki). Nämä turhat rönsyt olivat tehneet vuosikymmenet tutkimusta, jolla oli kansallista vaikuttavuutta ja he olivat myös aktiivisia yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistujia. Tutkimusaiheet vain olivat nykystrategian mukaan vääriä eikä niitä julkaistu kansainvälisissä lehdissä.
Tällä hetkellä laitoksella siis uurastaa kansainvälisten huippututkijoiden joukko. Laitoksen työkieli on vaihtunut englanniksi, laitoksen kansainvälinen maine on kasvanut ja laitos on pärjännyt tutkimusrahoituskilpailussa erinomaisesti. Kansainväliset tutkijat ovat työnantajan näkökulmasta suorastaan huipputyyppejä. Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna tilanne voi näyttä hieman toiselta. Yksi post doc -tutkija valitteli juuri, kuinka hänellä ei ole ollut vapaata viikonloppua kuukauteen – parikymmentä maata kattavan tutkimuskonsortion kokoukset kun ovat aina viikonloppuisin ja lisäksi kenttätyöjaksot ajoittuvat viikonlopuille. Toinen post doc -tutkija kertoi, kuinka hänet oli sairaanakin käsketty työpaikalle – yliopiston taholta oli epävirallisesti ilmoitettu, ettei projektitutkija saa sairausloma-ajaltaan palkkaa. Esimerkkejä olisi tarjolla runsaasti. Herää kysymys, onko suomalaisissa yliopistoissa kahdet työmarkkinat? Työehtosopimuksia suurin piirtein noudattavat (koko ajan kutistuvat) työmarkkinat suomalaisille työntekijöille sekä kasvavat riistotyömarkkinat niille ulkomaalaisille tutkijoille, jotka eivät tiedä oikeuksiaan tai jotka ovat niin innoissaan päästessään ulkomaille työskentelemään oman alansa johtavassa tutkimuslaitoksessa, etteivät he viitsi valittaa pikkuseikoista. Yliopiston kannaltahan ongelmaa ei ole: kansainväliset tutkijat voi huoletta kuluttaa loppuun ja kun heidän työtehonsa hiipuu määräaikaisia työsopimuksia ei enää jatketa. Uusia kansainvälisiä tutkijoita on aina saatavilla ja Huippututkimuslaitos pysyy strategiansa mukaisesti uusiutuvana ja innovatiivisena.
En itse työskentele huippuyliopistossa, mutta sanotaako vaikkapa maakunnallisessa sellaisessa.
VastaaPoistaMonet asiat, joita tässä blogissa käsitellään, koskettavat meitäkin. Eivät ehkä aivan niin räikeästi, mutta emme mekään missään rankingittomassa lintukodossa elä. :)
Puhutaampa työehdoista;
Esimerkiksi itse olen kuukausipalkkainen (joskin määräaikainen, sopimus 3 vuotta) jatko-opiskelija; konfamatkat, tutkijavaihdot yms. "normaalit" työkustannukset minulle maksetaan yliopiston toimesta, kuten oikein on jokaisessa normaalissa suomalaisessa työpaikassa.
Ja olen erittäin tietoinen, ettei kaikkien kohdalla näin todellakaan ole. Sitä ei ole kiva kuulla, se ei ole reilua, eikä siinä muutenkaan ole mitään järkeä. Kahdet työmarkkinat ovat enemmän kuin tosiasia nykyisessä suomalaisessa yliopistolaitoksessa, eikä tällainen toiminta ole pitemmän päälle kestävää. Lisäksi se, kumpaan kastiin satut "joutumaan" on ainakin oman kokemukseni mukaan melko lailla tuurista kiinni. Jos satuit olemaan "oikeassa paikassa oikeaan aikaan", voi olla, että pääset "herrahissiin"; siinä se. Ja jos tulet ulkomailta, olet yliopistotyömarkkinoiden silmissä orjaluokkaa, vaikkakin johtajasi saavat roppakaupalla sinusta palkkapisteitä ja aiheita hienoihin juhlapuheisiin "kansainvälisten tuulien tehokkaasta tavoittelusta".
Haluammeko me todella elää tällaisessa yliopistolaitoksessa?
Kansainvälisyydestä ... tämä ei sinällään lohduta Suomen tilannetta, mutta Jenkeissä seurataan vähemmistöjen mukanaan tuomaan diversiteettiä. Siinä on merkitystä sillä, jos joku tutkija voidaan merkitä latinoksi, koska vanhempansa ovat muuttaneet Meksikosta 60-luvulla. Mutta suomalainen ei tuo mitään monimuotoisuutta tähän ympäristöön.
VastaaPoista