Näin lomakauden päättyessä lehdet tulvivat vinkkejä lomaltapaluuahdistuksen torjumiseen. Töihin palaamiseen tulisi valmistautua totuttelemalla työn vaatimaan uni- ja ruokailurytmiin mieluiten jo viikkoa ennen töiden alkua. Työhön paluuta edeltävänä iltana kannattaa syödä kevyesti ja mennä ajoissa nukkumaan. Ensimmäisenä aamuna olisi myös parasta mennä erityisen aikaisin työpaikalle, jotta ehtisi orientoitua tuleviin koitoksiin. Näinhän ei kukaan oikeasti lomaileva ihminen tee. Keskivertokansalainen pyörii tuskastuneena edellisenä iltana sängyssään unentuloa odotellen ja herää maanantaiaamuna töihin väsyneempänä kuin ennen loman alkua. Akut tuntuvat olevan tyhjempiä kuin koskaan. Osa saakin lomalta paluusta todellisia stressioireita ja loput ihmettelevät, miksi he juuri tätä työtä halusivatkaan tehdä.
Näin ei tietenkään käy huippuyliopiston Kalle Kilpailijalle (ks. Kolme variaatiota huippuyliopistolaisesta). Kalle tuhahtelee lehtien lomaneuvojille ja niitä tarvitseville taviksille. Hän ajattelee ihan itsenäisesti ja tietää, miten lomansa käyttää. Hän on ensinnäkin ajoittanut lomansa parin kansainvälisen huippukonferenssin väliin. Väliin jäävinä muutamina viikkoina hän on tehnyt yhden intensiiviulkomaanmatkan, usein konferenssimaassa, ehkä perheensä kanssa, jos hänellä sellainen (vielä) on. Lopun aikaa hän viettää wifi-mökillään, lukee ja kirjoittaa. Enimmäkseen hän lukee artikkeleita, joille ei työvuoden aikana jää koskaan aikaa. Suuri osa niistä on omiin tutkimusaiheisiin liittyvää kirjallisuutta, josta on pakko olla perillä. Joskus aikaa jää myös uutta ajattelua ruokkiville teksteille. Hän myös seuraa aktiivisesti sähköpostiaan, sillä koskaan ei voi tietää, onko sinne ilmestynyt artikkelikäsikirjoitusta koskeva revisiopyyntö tai luennointikutsu ulkomaille. Monet kansainväliset kollegat myös ovat yhteydessä, koska huippuyliopistomaissa ei tunnetusti lomilla lorvailla. Kalle myös kirjoittaa, sillä muutama lukuvuoden aikana roikkumaan jäänyt artikkeliprojekti odottaa vuoroaan.
Kalle ei ahdistu työhön paluusta. Siirtymä ”lomalta” töihin on helppo, kun ei oikeastaan ole lomalla ollutkaan. Hänellä ei todellakaan kulu kahta viikkoa palautumiseen kuten keskivertokansalaisilla. Mutta onko hän levännyt? Miltä hänen perheestään on tuntunut hänen poissaoleva läsnäolonsa? Ovatko työlomat nautinnollista akateemista vapautta vai mittaus- ja kilpailukulttuurin tulosta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti