sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Huippuyliopiston johto maalailee ihan omassa sfäärissään vaikuttavassa visioblogissaan idyllistä kuvaa opetuksen suunnittelun tämänhetkisestä tilasta. Kyse on intohimosta, ideioiden ja ratkaisujen pohtimisesta, innostuksesta ja uteliaisuudesta. Samaan syssyyn viljellään tulevaisuuden osaamistarpeita, oppimiskeskeisyyttä, rajojen ylittämistä, sosiaalista, yhteiskunnallista ja globaalia ulottuvuutta, laajempaa ajattelu- ja toimintatapojen muutosta ja halua jakamiseen. Ja muistetaan tietysti kertoa, että uuden oppimis- ja opetuskulttuurin rakentaminen lähtee ihmisistä, vaikka se vaatii myös  epävarmuuden sietämistä ja uteliaisuutta. 

Aikamoista ritirimpsua yliopistossa, jossa kaikki uudistukset on toteutettu tutkimus (ja erityisesti “huippututkimus”) edellä, jossa ei näytä olevan minkäänlaista strategista näkemystä opetukseen liittyvistä pitkän aikavälin kysymyksistä, ja jossa opetus näyttäytyy rivitutkijan silmissä pahasti aliresurssoidulta. 

Rivitutkija ihmettelee esimerkiksi sitä, kuinka opetus hänen laitoksellaan aiotaan ylipäätään hoitaa alkavana lukuvuotena, kun lähes kaikkien määräaikaisten, lukuisia kursseja hoitaneiden opettajien työsuhteet ovat päättyneet ja nämä kokeneet opettajat harjoittavat nyt "innostusta ja uteliaisuutta" työttömyyskortistossa. Kursseja on karsittu ja jäljellä jäävien kurssien ryhmäkokoja kasvatettu, mutta riittääkö se? Opetus- ja tutkimushenkilöstön suhdeluku saatiin toki papereissa näyttämään hyvältä, kun johonkin strategiadokumenttiin keksittiin innovatiivinen lausuma “kaikki tutkivat, kaikki opettavat”. 

Rivitutkija myös pohdiskelee, mistä sen intohimon nyt keräisi siihen oman laitoksen opetusohjelman suunnitteluun, kun toistaiseksi “ideoiden ja ratkaisujen pohtiminen” on tarkoittanut lähinnä vääntöä siitä, kenen kurssit karsitaan ja kenen säilytetään. “Epävarmuuttakin” on Rivitutkija saanut sietää, koska vasta hiljattain selvisi, että hänen työsuhteelleen saattaisi ylipäätään olla jatkoa. “Halua jakamiseen” testattiin jo ennakkoon, kun Rivitutkijalta kyseltiin hänen kurssimateriaalejansa muiden käyttöön, jos hän ei enää olekaan kurssejaan opettamassa. 

Siinä sivussa Rivitutkijaa kummastuttaa, että vaikka joka puolella puhutaan resurssien niukkuudesta, meillä on silti varaa kouluttaa yhä enemmän ulkomaisia opiskelijoita. Toki Rivitutkijan mielestä kansainvälisyys on pop ja kaikenlainen siitä seuraava moninaisuus sitäkin hauskempaa. Vieläkin hienompaa olisi ihan aito globaali koulutuksellinen ja miksei muukin tasa-arvo. Koska Rivitutkija on hieman piilojuntti, hän ei kuitenkaan ymmärrä, miksi on yhteiskuntamme etujemme mukaista, että osassa koulutusohjelmia yli puolet talon ulkopuolelta tulevista maisteriopiskelijoista tulee ulkomailta. Ovatko “tulevaisuuden osaamistarpeemme” määritelty esimerkiksi Kiinassa, jonka nuorisoa koulutamme tuhansittain veronmaksajiksi – niin, minne? 

Rivitutkija on ajatellut tulevaisuudessa itsekin harjoittaa “rajanylittämistä”. Rajan voisi ylittää esimerkiksi kieltäytymällä pedagogisesta koulutuksesta, koska siellä hankittuja hienoja ideoita ei voi kuitenkaan resurssisyistä soveltaa käytäntöön. Raja saattaisi ylittyä myös kieltäytymällä opetukseen liittyvistä ylitöistä - ei siis enää uusia oppimateriaaleja tai palautetta opiskelijoille. Voisihan sitä kieltäytyä erilaisten ohjelmakomiteoiden jäsenyydestäkin, kun päätökset joka tapauksessa tehdään muualla (se olisi kyllä näyttänyt niin hyvältä cv:ssä!). Tai häipyä kokonaan - aika usein kun tuntuu siltä, että visioblogin mukaista "vastuuta välittää, suvaita ja innostaa" olisi helpompi toteuttaa jossain ihan muualla kuin yliopistossa (ks. Pärjäämistrategioita). 

8 kommenttia:

  1. Mitä eroa on mainostamisella ja kusetuksella? Mitä eroa on brändäyksellä ja kusetuksella?
    Onko brändäys ja mainostaminen loppuen lopuksi synonyymejä?

    Mainostaminen on "kilven kiillotusta", mutta ensin pitää olla se hyvä kilpi, jota kiillottaa. Kusetukseksi se muuttuu, kun komparatiivit vaihtuvat superlatiiveihin ilman mitään katetta...
    Loppuen lopuksi kyseessä on usein varsin veteen piirretty viiva.

    Huippuyliopiston paljon ihannoimassa liike-elämässä on tämänkaltaiselle toiminnalle määritellyt selkeät pelisäännöt, usein myös ihan lakikirjaankin niitä on kirjattu. Tietysti sielläkin näitä tulkintaongelmia tulee kaikesta huolimatta aika usein, mm. kuluttajariitalautakunnan työ on kokonaisuudessaan asiasta yksi hyvä esimerkki.

    Harmi, että hallinto ei kuitenkaan tätä osuutta liike-elämän "opeista" halua kopioida huippuyliopistoon. Ilmeisesti on siis ihan OK brändätä yliopistoa millä tahansa skeidalla. Saman rahanhan yliopisto opiskelijoista valtiolta saa, olivat he sitten kusetettuja tai eivät...

    VastaaPoista
  2. Ammattikorkeakouluissa tämänkaltaista touhua testattiin jo "aikoja sitten". Myös MOT havaitsi tämän ja teki aiheesta ohjelman jo vuonna 2006. Ohjelman kässäri löytyy tästä;

    http://yle.fi/mot/mb060116/kasikirjoitus.htm

    ehkä itse ohjelmakin YouTubesta, en tiedä... :)


    Yllättävän paljon on samoja asioita noussut esille... mitä pienet edellä, sitä isot sitten perässä, näköjään. :) Emme ole ainakaan yksin... ja tuota ohjelmaa TV:ssä esitettäessä ei siis surullisen kuuluisasta Metropoliasta vielä kukaan ollut saanut edes ensimmäistä virallista ideaakaan, ainakaan julkisesti. Tuolloin Tsadiassa tehtiin vielä täyttä häkää sisäistä organisaatiouudistusta. Metropolia sitten jostain kiskaistiin yllättäen syksyksi 2008.

    Kuka on vielä sitä mieltä, että nykynuoriso on mukamas "kaikki mulle heti"-sakkia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä linkistä! En malttanut olla nostamatta sieltä esiin seuraavaa, varsin osuvaa dialogia:

      "Miten tässä näin pääsi käymään? Uudistus, jonka piti nostaa osaaminen huippukorkeuksiin, johtikin osaamisen laskuun?
      Sinivaara: ”No minun mielestäni taloudellisista syistä, eli rahapulasta
      MOT: Kuitenkin sanotaan, että ammattikorkeakoululla on käytettävissä rahaa enemmän kuin koskaan?
      Sinivaara: "Se ei meillä opetuksessa kyllä näy, että sitä olisi enemmän kuin koskaan".
      MOT: No mihin ne rahat menevät?
      Sinivaara: "No käsitys on, että tästä niin sanotusta yksikkö hinnasta, joka saadaan per opiskelija valtion rahaa, niin siitä selvästi suurempi osa kuin aikaisemmin kuluu yleishallintoon ja opetukseen jää vähemmän".
      MOT: Mitä se tämä yleishallinto käytännössä tarkoittaa?
      Sinivaara: "No se tarkottaa tälläsiä erilaisia kehittäjiä, suunnittelijoita ja niin edelleen, palkkakustannuksia hyvin suurelta osalta siis sellaisille ammattikorkeakoulun palveluksessa oleville henkilöille, jotka eivät varsinaisen opetuksen kanssa työskentele"."

      Poista
    2. Tiina Tutkija voisi informoida MOTia myös huippuyliopistostamme. Varmasti vallan vahtikoirat mielellään tekisivät aiheesta dokumentin. Jos heille laittaa vaikka tämän blogin linkin asioiden taustoittamiseksi, niin uskon, että lähtevät mielellään mukaan.

      Tulisi ainakin myös brändäys-vapaata informaatiota vaihteeksi myös julkisten medioiden kautta.

      Poista
    3. Bai tö vei, olin muuten itse Stadiassa opiskelemassa, kun tuo ohjelma putkahti julkisuuteen. Vähän sen jälkeen ammattikorkeiden rehtorineuvoston ARENEn allekirjoittama lausunto putkahti kaikkien sähköpostiin. Tekstiä oli tietysti paljon, mutta suunnilleen sisältö oli tämänlainen; Ensin pahoiteltiin, että tällaisista asioista edes julkisesti puhutaan; sitten pahoiteltiin, että työntekijät eivät arvosta muiden henkilöstöryhmien (missään näkymätöntä) työtä, ja lopuksi tietysti toivottiin, ettei tällaisia "harkitsemattomia" lausuntoja enää medioille anneta.

      Opettajien ammattiyhdistys TOOL antoi tietysti välittömästi oman vastineen, jossa muistaakseni nimenomaan korostettiin asioista keskustelemisen tärkeyttä (varsinkin kun koulun sisällä se keskustelu oli hyydytetty johdon toimesta...). Myös huomautettiin, että ohjelmassa esitetyt kannanotot olivat hyvin harkittuja, eivät mitään asiattomia letkautuksia...

      Ei kenelläkään tämän blogin lukijoista sattuisi olemaan noita viestejä enää tallella? Itseäni vähän harmittaa, kun ei ole... :(

      Poista
  3. Onneksi opetus on opiskelijoille ilmaista, niin he eivät voi vaatia rahojaan takaisin mutta veronmaksanaja nykymeno tietysti harmittaa.

    Aikaisemmin ainakin TKK:lla suurinosa luentomateriaaleista oli kenen tahansa luettavissa kurssien kotisivuilla, kun taas nykyisin kurssimateriaalit ovat salasanojen takana Noppa-portaalissa. Eli samaan aikaan kun tekniikan kehitys olisi mahdollistanut aiempaa avoimemman yliopiston on yliopiston johto valinnut täysin päivastaisen linjan. Virallista selitystä en tiedä mutta syy saattaa olla pelkästään siinä ettei tällainen avoimuus sovi huiputusyliopiston toimintamalliin.

    Visioblogista löytyy myös hyvin tutulta kuulostavaa liirumlaarumia Aallon arvoista: "Aalto-yliopiston arvoja ovat intohimo uuden etsimiseen, vapaus luovuuteen ja kriittisyyteen, rohkeus vaikuttaa ja menestyä sekä vastuu välittää, suvaita ja innostaa. Arvojen perustana on eettisyys, avoimuus ja tasa-arvo."

    Irvokasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan osasyynä tähänkin on tämä teennäinen kilpailutuskulttuuri. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, jos joku muukin haluaisi hyötyä luentomateriaaleistani. Päinvastoin, sehän olisi hienoa, aina vaan parempi mitä enemmän yhteisö voipi hyötyä tekemästäni työstä. Eihän se minulta mitään pois ole...

      Vai onko? Jos kaikki laitetaan "kortille" ja naapurihuoneen opet voivat saada helposti "ansiotonta arvonnousua" millä lie mitta-asteikoilla minun tekemästäni työstä, se tietysti harmittaa. Jos kaiken lisäksi samalla minun suhteellinen "arvoni" noilla samoilla millä lie mitta-asteikoilla taas laskee ja irtisanomiskynnys näin lähenee, se ei enää vain harmita vaan alkaa suorastaan vituttamaan.

      Irvokasta... nimenomaan. Olen tuosta erittäin samaa mieltä.

      Poista
    2. Aika moni luentomateriaali on kyllä Nopasta saatavissa ihan ilmankin sisäänkirjautumista, ja joka tapauksessa ainakin esim. kurssikuvaukset, luentoaikataulut ja luentojen otsikot pääsee näkemään sisäänkirjautumatta. Ja vaikka salasanan takana olisivatkin, niitä pääsee kuitenkin millä tahansa Aalto-tunnuksilla lukemaan ilman, että olisi kurssille ilmoittautunut. Toki tämä ei auta Aallon ulkopuolista, mutta ainakin niillä naapurihuoneen opeilla ei pitäisi olla ongelmaa päästä katselemaan luentomateriaaleja tai vaikka huomattavasti pidempiä opetusmonisteita ihan vapaasti.

      Olen opiskellut vain Nopan aikana, mutta uskonpa kyllä, että elämää ja opiskelua helpottaa suuresti se, että kurssitiedot ovat yhdessä ja samassa portaalissa eikä joudu erikseen etsimään, mistäköhän ihmeestä tämänkin vieraan laitoksen kiinnostavan oloisen kurssin nettisivut oikein löytyvät.

      Poista