torstai 28. maaliskuuta 2013

Tulevaisuuden menestyjä - hae huippuyliopistoon!

Oletko harkinnut hakevasi opiskelemaan huippuyliopistoon? Mikäli haet itsellesi säihkyvää CV:n täytettä, olet menossa juuri oikeaan osoitteeseen. Ainakin Suomessa erottaudut työnhakijoiden joukosta, kun voit näyttää valmistuneesi tästä kansainvälisestä ja huippuosaamiseen panostavasta instituutiosta. Varsinkin jos oman urasi ja työnantajasi innovatiivisuuden, tuloksellisuuden ja tehokkuuden edistäminen on lähellä sydäntäsi, täällä voit näitä kiinnostuksenkohteitasi kyseenalaistamatta vaalia. Sisällöllisesti sinulle tarjotaan juuri sellaisia teknisiä ammattitaitoja, joilla näitä päämääriä on helppo tavoitella. Onhan perimmäisenä päämääränäsi mikäpäs muu kuin menestyminen. 

Huippuosaamisen laadun takaavat rubriikit, akreditoinnit, globaali standardointi ja listasijoitukset erilaisissa rankingeissa. Siksi tässäkin huippuyliopistossa opetetaan listasijoja parantavia kursseja eli standardisoituja ja mittausvaateisiin sopivia, tehokkaita tietojen ja taitojen paketteja. Asiantuntijuuden ja työelämän tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että käytännön vaativissa töissä eteemme tulevat ongelmat eivät ole ratkaistavissa työkalupakkia suoraviivaisesti hyödyntäen. Asiantuntijoiden tulee kyetä toimimaan epävarmassa, jatkuvien muutosten värittämässä maailmassa, jossa on monenlaisia toimijoita ristiriitaisine intresseineen. Työkalupakin sijaan asiantuntijat tarvitsevat kykyä kriittiseen ajatteluun, taitoa ratkaista monitahoisia ongelmia ja uskallusta kyseenalaistaa toiminnan perimmäisiä päämääriä ja niiden moraalisia seurauksia. Tarvitaan kriittisiä kysymyksiä, itsenäistä ajattelua, uutta luovaa mielikuvitusta, moraalista pohdintaa ja rohkeutta välittää. 

Tällaisia taitoja voidaan myös opettaa, ei tosin standardoiduilla massakursseilla vaan edistyksellisissä, uusimpien oppimisteorioiden mukaan suunnitelluissa koulutusohjelmissa, joissa korostetaan yhteistoiminnallisuutta, opiskelijakeskeisyyttä ja reflektiota. Tämä vie myös aikaa, niin sinulta kuin opettajaltasikin, eivätkä tulokset kaikilta osin taivu ydinosaamiseksi ansioluetteloosi. 

Jos siis haet opinnoiltasi mahdollisuutta maailmankuvasi avartamiseen ja ajattelusi laaja-alaiseen kehittämiseen, niin mieti vielä. Täällä sinua ei kannusteta pohtimaan ja kyseenalaistamaan menestysideologiaa. Maailmaa voit toki parantaa, kunhan se ei tule työnantajien taloudellisten intressien ja kansakunnan kilpailukyvyn tielle. Jos tavoittelet jotain suurempaa, hakeudu sellaiseen paikkaan, jossa saat siihen tukea.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

EI-päivä

Paikallisen osaamisen ja erityislaatuisuuden sijaan Huippuyliopisto on erikoistunut imitoimaan erilaisia maailmanluokan parhaita käytäntöjä. Myös Huippuyliopistoblogi haluaa kantaa kortensa kekoon tässä kunnianhimoisessa hankkeessa. Niinpä lanseeraamme globaalin EI-päivän, jossa imitoinnin kohteena on yksi merkittävistä sidosryhmistämme: tulevaisuuden toivot. Näiltä muutaman vuoden ikäisiltä, uhmaikäisiksikin kutsutuilta pikkusankareilta voimme omaksua hyödyllisiä toimintatapoja arjen vastarintaan. Kun heitä ei huvita syödä keittoa, he sanovat painokkaasti "en syö". Kun heitä pyydetään rauhoittumaan, he alkavat pomppia sängyllä. Kun pitäisi pukea, he riisuvat. Kun pitäisi riisua, he juoksevat karkuun. Tässä eivät auta hyvät eivätkä huonot painostuskeinot, ei lahjonta eikä kiristys. 

Kun siis tulet EI-päivänä töihin, teet vain sellaisia asioita, jotka sinua sillä hetkellä sattuvat huvittamaan. Kaikkeen muuhun sanot painokkaasti EI. Kun sinun täytyy kirjata työtuntejasi työajanseurantajärjestelmään, toteat yksinkertaisesti ”en kirjaa”. Kun sinua pyydetään turhaan kokoukseen, vastaat kädet puuskassa ”en tule”. Kun jo neljäs opiskelija anoo tänään lisäaikaa harjoitustyönsä palauttamiseen, toteat ”ei tipu”. 

Kun esimiehesi alkaa olla kärsivällisyytensä rajoilla ja huomauttaa toiminnastasi, käännät mielenosoituksellisesti selkäsi ja menet huoneesi oven taakse piiloon. Kun yrität piilossa tahkota läpi turhaa artikkelia, josta et mitään ymmärrä, heität sen seinään. Kun printteri taas kerran jumittuu, alat huutamaan. 

Viet luennoille karkkia ja kaakaota, pistät laitokselle pystyyn bileet, naurat ja laulat. Aloitat tutkimuksen, josta olet jo kauan haaveillut. Roiskit värejä, luet runoja ja nukut päiväunet. Halit kollegoitasi. Ja olet raivostuttavan ihana - kuten uhmaikäiset yleensä!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kauneuden pilkahdus

Akateemisesta työstä puhutaan usein kutsumustyönä. Tällaisen taivaallisen lahjan nimissä monet yliopistotyöntekijät tekevätkin säännöllisesti ja ilmaiseksi ylitöitä, epävarmoissa työsuhteissa ja terveytensä rajoilla. Arkisessa uurastuksessa kutsumus helposti unohtuu ja innostus latistuu, kun pääosa työstä välineellistyy erilaisista velvoitteista selviämiseen ja määrällisten tavoitteiden saavuttamiseen. Luovana työnä tutkimuksen ja opetuksen laatu ja merkityksellisyys nojaavat kuitenkin, jos ei kutsumukseen, niin syviin kehollisiin kokemuksiin ja tunteisiin oman alan kauneudesta. 

Mitä on kauneus akateemisessa työssä? Kun tarkastelemme työtämme esteettisenä kokemuksena, yritämme tavoittaa ja sanoittaa sen ei-rationaalisia ulottuvuuksia. Akateeminen työ ei ole vain päänsisäistä kognitiivista prosessointia, vaan esteettisiä kokemuksia, kehollisia tuntemuksia ja tunteita. Vakinaistettuja professoreja tutkinut kasvatustieteilijä Anna Neumann kuvaa artikkelissaan tällaisia kauneuden kokemuksia ja niiden merkitystä tutkimus- ja opetustyössä. Tähtitieteilijän kauneuden kokemukset syntyvät linnunradan havainnoista ja inspiroivat hakemaan uusia merkityksiä ja selityksiä; musiikin professori taas tuntee kehossaan äänien kauneuden ja pyrkii avaamaan samanlaisia tiloja ja tuntemuksia opiskelijoissaan. Nämä kokemukset ovat professorien oman oppimisen ja luovan työn ytimessä. Ne eivät tee työstä vain henkilökohtaisesti mielekästä, vaan näkyvät myös työn tulosten laajempana merkityksellisyytenä. Parhaimmillaan opetuskin tavoittaa opiskelijoiden tunteet ja avaa pilkahduksia oman alan ja sen käsitteiden ja ilmiöiden kauneuteen – oli kyseessä sitten koneenrakennus, laskentatoimi tai sosiologia. 

Kauneuden kokemuksissa piilee akateemisen työn sydän, voima ja sen haavoittuvin osa. Nykyisessä kilpailuyliopistossa niitä täytyy erikseen vaalia. Vaaliiko huippuyliopisto näitä kokemuksia? Entä sinä itse?

Neumann, Anna (2005) To glimpse beauty and awaken meaning: scholarly learning as aesthetic experience. The Journal of Aesthetic Education 39:2, 68-86.


lauantai 23. maaliskuuta 2013

Rotten Place to Work®

Kaupallinen organisaatio Great Place to Work® -instituutti määrittelee hyvän työpaikan olennaiseksi tekijäksi luottamuksen. Rakentaakseen luottamusta organisaation johdon toiminnan on oltava uskottavaa ja työntekijöiden on koettava, että heitä kunnioitetaan ja kohdellaan oikeudenmukaisesti. Tätä kutsutaan myös vastuulliseksi henkilöstöpolitiikaksi.   

Huippuyliopiston johto ei todennäköisesti harkitse hakeutumista instituutin ylläpitämälle Suomen parhaat työpaikat -listalle, vaikka rankingeista onkin kovin innostunut. Täällähän osaa henkilöstöstä pidetään silpputyötä tekevänä rupusakkina (ks. Sivuraiteella). Tenure track -professoreita kunnioitetaan, muita ei. Tenure track ei kuitenkaan tarkoita vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä määräaikaisissa työsuhteissa roikkuneiden nykyisten työntekijöiden - entisten assistenttien, yliassistenttien, tohtoriopiskelijoiden, projektitutkijoiden, määräaikaisten professoreiden ja lehtoreiden - vakinaistamista. Ehei. Nämä ihmiset saadaan ulos uuden järjestelmän nojalla, koska vahvasta sitoutumisestaan huolimatta he eivät edusta työnantajan silmissä uuden urapolun edellyttämää "kansainvälistä huippua". 

Harvassa yrityksessä harjoitetaan näin vastuutonta henkilöstöpolitiikkaa edes pahimpien irtisanomisaaltojen aikaan. Täällä sen sijaan vuosien työpanoksen ja jopa elämänsä sekä terveytensä yliopistolle omistaneet ammattilaiset painostetaan ulos viittaamalla heidän olemattomaan brändiinsä tai harvalukuisiin jufo-julkaisuihinsa. Useimpia ei tosin edes tarvitse irtisanoa. Homma hoituu kätevästi sillä, ettei määräaikaisia työsuhteita enää uusita. Kaiken päälle lähtijä saadaan tuntemaan itsensä epäkelvoksi luuseriksi ja häpeämään omaa epäonnistumistaan, sillä hei – uusi järjestelmähän on reilu ja objektiivinen ja kaikki voivat siinä kilpailla samoilla ehdoilla. Ei ihme, että näissä oloissa kenellekään ei tule mieleen järjestää läksiäisiä. 

Jos joku nyt perustaisi Rotten Place to Work® -instituutin, niin Huippuyliopisto pärjäisi sen arvioinneissa hyvin. Jee – vihdoinkin listaykkösenä!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Sivuraiteella

Huippuyliopistossa, kuten monissa muissakin yliopistoissa, on lanseerattu uusi uljas urajärjestelmä – TT. Lyhenne ei tässä yhteydessä viittaa Tohtori Tyhjiöön (ks. Katastrofi Ylivetolassa) vaan tenure track –urapolkuun. Tenure track –urapolku perustuu hyvälle idealle: nuorille tutkijakyvyille tarjotaan selkeä urapolku kohti pysyvää professuuria. Tenure-paikkoihin valituille tarjotaan resursseja ja tukea huippututkimuksen tekemiseen ja heitä arvioidaan säännöllisesti urapolulla etenemiseksi. 

Kiitämme pyrkimystä vakinaisiin, ennustettaviin ja hyvin palkattuihin työsuhteisiin. Olemme kuitenkin huolissamme, että yliopistoihimme muodostuu rinnakkaisia urajärjestelmiä tai työsuhdetyyppejä. Tenure track on eliittiura, joka sekä vaatii tekijältään paljon että palkitsee hänet hyvin. Huippuosaamisestaan huolimatta vakinaistamisraiteella juoksevat proffat eivät kuitenkaan selviä kaikesta työstä yksin. Siksi tarvitaan yliopistonlehtoreita (jotka sitoutuvat opetustyöhön vailla todellista mahdollisuutta käyttää aikaa tutkimukseen, ks. Aktiivityttö kohtaa opiskelijan), tuntiopettajia (jotka hoitavat lyhyillä sopimuksilla ja pienillä palkkioilla professoreilta ja lehtoreilta ylijääviä opetustehtäviä), sekä muita sekalaisia projektityöntekijöitä ja palveluntarjoajia (jotka tekevät sitä mistä kulloinkin palkkaa maksetaan, ks. Omaehtoista työtä?). 

Tätä silpputyötä tekevien joukkoa ei arvosteta, vaan heidän työhönsä suhtaudutaan kuin jätehuoltoon: se on välttämätöntä duunia, jonka kuka tahansa voi pientä korvausta vastaan tehdä. Samalla nämä osaavat ja työhönsä sitoutuneet tutkija-opettajat ja projektityöntekijät silti hoitavat innostuneesti merkittävän osan opetuksesta ja tuottavat impaktipisteitä yhteiseen laariin. Omalla urallaan he kuitenkin joutuvat sivuraiteelle. Elina Vuola kiteyttää Tieteessä tapahtuu –lehden (8/2010) kirjoituksessaan saman ongelman: ”Tutkijanuran ongelmiin on puututtava sen kaikissa vaiheissa ja välittömästi eikä vain odoteltava yhden järjestelmän potentiaalisia positiivisia vaikutuksia joskus tulevaisuudessa, samalla kun lakkautetaan entisiä vaihtoehtoja.” 

Huippuyliopistossa tilannetta puolustellaan puhumalla siirtymävaiheesta: kaikki muuttuu paremmaksi, kun uusi uramalli on vakiintunut ja pyörii täydellä teholla. Sitä odotellessa olisi syytä tunnustaa, että aika monta ihmistä on täällä töissä myös tänään. Huippuyliopistoblogi peräänkuuluttaakin yliopiston johdolta imitoinnin sijaan aitoa innovatiivisuutta ja todellisia vaihtoehtoja monimuotoisen yliopiston luomiseksi.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Terveisiä periferiasta

Kirjoitimme aiemmin (äidin)kielen roolista oppimisessa ja asiantuntijuuden rakentumisessa (ks. Oma kieli, oma mieli). Tänään tarkastelemme kansainvälistymistä hieman toisenlaisesta näkökulmasta. 

Kansainvälisyyttä ja kansainvälistä tiedeyhteisöä pidetään sekä tieteen perusedellytyksenä että moninaisuuden lähteenä. Siksi onkin hieman paradoksaalista, että kansainvälisyys akateemisessa maailmassa ei suinkaan tarkoita eri kansojen, kulttuurien ja kielien tasavertaista osallisuutta ja osallistumista tieteeseen, vaan anglosaksisten* maiden ja kulttuuristen käytäntöjen hegemoniaa eli ylivaltaa. Kilpailunäkökulmasta katsottuna äidinkieleltään englanninkieliset ovatkin melkoisen etuoikeutetussa asemassa nykyisessä ”globaalissa” tiedemaailmassa. 

Susan Meriläinen, Janne Tienari, Robyn Thomas ja Annette Davies (2008, lehdessä Organization) kuvaavat omien suomalais-brittiläisten yhteistyökokemustensa kautta niitä hegemonisia akateemisia käytäntöjä, joita julkaisupeli uusintaa. Meriläisen ja kumppaneiden tutkimus sisälsi sekä suomalaista että brittiläistä haastatteluaineistoa. Kommentoidessaan sitä tutkimuksen arvioijat asemoivat brittiläisen aineiston ja kontekstin normiksi ja suomalaisen kontekstin ja aineiston ”erilaiseksi”. Brittiläinen aineisto siis muodosti oletusarvon, johon marginaalisena pidettyä suomalaisaineistoa verrattiin. Myös tutkijat itse toistivat samaa käytäntöä konferenssiesitelmissään nostamalla brittiaineistoa näkyvämmin esille, koska sen oletettiin kiinnostavan laajempaa yleisöä. Näin rakennettiin aivan tietynlaista valtasuhdetta ytimen (Britit) ja periferian (Suomi) välille. 

Myös Tiina Tutkijalla on lukuisia kokemuksia suomalaisen aineiston kansainvälisestä julkaisemisesta. Julkaistessaan erästä suomalaiseen kontekstiin sidottua tapaustutkimusartikkelia häneltä vaadittiin mittavaa suomalaisen kontekstin kuvausta (ja hyvä näin, vahvistihan se esitettyjä argumentteja). Samanaikaisesti hän kuitenkin luki vastaavia ilmiöitä käsitteleviä brittiläisiä ja amerikkalaisia tutkimuksia ja ihmetteli, miksi lukijoiden oletettiin automaattisesti tuntevan nämä kontekstit, käytännöt ja jopa erilaisia paikallisia organisaatioita kuvaavat kirjainlyhenteet ilman sen kummempaa avaamista. Jälleen ytimen ja periferian suhdetta vahvistettiin aivan tietyllä tavalla. 

*Wikipedia: “Anglosaksit on nimitys, jota käytetään ensisijaisesti Englannin varhaiskeskiaikaisista asukkaista, jotka puhuivat muinaisenglannin kieltä. Melko usein nimeä käytetään myös nykyajan englantilaisista tai englantilaistaustaisista ihmisistä, jotka asuvat Britteinsaarilla sekä Pohjois-Amerikassa ja muissa Yhdistyneen kuningaskunnan entisissä siirtomaissa.”

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Hallinto paisuu

Kalle Ruokolainen tarkastelee Tieteessä Tapahtuu –lehdessä (1/2011) yliopistojen hallinnon paisumista ja opetus- ja tutkimushenkilökunnan supistumista. Ruokolainen on laskenut, että vuosien 2005-2009 aikana Suomen yliopistojen yhteenlaskettu keskushallinnon henkilövuosityömäärä on kasvanut 12,3 prosenttia, kun samaan aikaan opetushenkilötyövuodet ovat vähentyneet 1,1 prosenttia. Hän myös huomauttaa, että mikäli sama tahti jatkuu tulevaisuudessa, vuonna 2040 yliopistojen keskushallinnossa työskentelee yhtä paljon väkeä kuin opetuksessa.

Ruokolaisen mukaan opetushenkilöstön supistumista selittää ero työsuhteiden laadussa. Opetustyösuhteet ovat hallintoa huomattavasti useammin määräaikaisia, jolloin viime vuosien säästö- ja tehostamistoimenpiteet on ollut helpompi kohdistaa vakinaisten hallintotyösuhteiden sijaan määräaikaisiin opetustyösuhteisiin. Tämä ei kuitenkaan selitä hallinnon kasvua. Huippuyliopistoblogin valistunut veikkaus hallinnon kasvun syyksi on managerialistisen mittarointikulttuurin voimistuminen. Tarvitsemmehan yhä enemmän väkeä erilaisten mittarien kehittämiseen, seurantaan ja tulosten arviointiin. Lisäksi tarvitsemme erilaisia henkilöstöhallinnollisia toimenpiteitä, sillä managerialismin perusoletuksen mukaan työntekijät ovat pohjimmiltaan laiskoja, mutta porkkanoilla houkuteltavia resurssikimppuja. Resursseja pitää sitouttaa, motivoida, kehittää ja kannustaa terveelliseen elämäntapaan tuloksentekokyvyn säilyttämiseksi. Ranking-listasijoituksissa auttaa myös vahva brändi ja maine, jonka rakentamiseen tarvitaan ihan oma armeijansa viestintäväkeä. Pelkästään työntekijöiden työn laadun varaan tällaista strategista tavoitetta ei tietenkään voi jättää.

Vahvistamattoman käytävätiedon mukaan mittaroinnin mekassa eli Huippuyliopistossa työskentelee erilaisissa hallinnon asiantuntijatehtävissä yli 1000 ihmistä. Täältä tullaan Shanghain lista!