Aktiivityttö on päättänyt jättää Huippuyliopiston. Moni ymmärtää, toiset ovat ymmällään. Jotkut syyttävät luovuttamisesta.
Aktiivityttökö luovuttaisi? Juuri hän on uskonut yliopiston tärkeään tehtävään kriittisen ajattelun ja sivistyksen edistäjänä. Juuri hän on antanut tukensa ja aikansa opiskelijoille, panostanut opetuksen kehittämiseen ja tutkimuksellaan tehnyt näkyväksi maailman epäkohtia ja edistänyt muutosta.
On tietenkin surullista, ettei tällaiselle toiminnalle ole maailmanvalloitukseen ryhtyneessä Huippuyliopistossa tilaa. Yliopiston johdon ja muiden kilpailuideologian ostaneiden vakiovastauksena tosin yleensä on, että tilaa saa, kun sitä ottaa. Akateeminen vapaus säilyy vastaisuudessakin ja sisältöihin ei puututa. Tämä vaan ei pidä paikkansa. Johtajat nimittäin puuttuvat myös sisältöihin asettamalla srategisia mittareita, joihin mikä tahansa työ ei taivu, sekä valitsemalla ihmisiä, jotka jo valmiiksi näyttävät halunsa ja taitonsa tehdä vain sitä, mitä mitataan. Tila uudelle ja vaihtoehtoiselle otetaan (jos otetaan) omasta ajasta, kenellä sellaista on.
Aktiivityttö ei luovuta. Hän uskoo edelleen tutkimuksen ja opetuksen voimaan. Hän haluaa edelleen kyseenalaistaa ja edistää oikeudenmukaista ja kestävää maailmaa. Tätä työtä ei kuitenkaan voi tehdä pelkkää menestymistä ja mittaamista korostavassa kulttuurissa. Miten voimme parantaa maailman, jos itse omaksumme itsestäänselvänä tehokkuutta ja tuloksellisuutta painottavan toimintatavan, josta monet ongelmistamme itse asiassa johtuvat?
Voidaan tietenkin ihmetellä miten käy, jos kaikki kriittiset maailmanparantajat jättävät yliopiston. Aktiivityttö jättää Huippuyliopiston, mutta ei työtään. Sille hän luo tilansa muualla.
Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että ne suomalaiset yliopistot jotka ovat eivät ole lähteneet mukaan huippuyliopistohömppään lähtevät tutkimuksen laadussa ja henkilöstön motivaatiossa reippaaseen nousuun, elleivät ole jo lähteneet. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä että identiteettiään etsivä A? savustaa ulos kaikki motivoituneetkin huippututkijat ja -opettajat. Nämä mielellään jatkavat töitä Suomessa jossain henkisesti kypsemmässä ja akateemisesti orientoituneessa ilmapiirissä jossa sisällölläkin ja opetuksella on merkitystä. Siitäkään ei liene haittaa, kun monet tutkijat tuovat uuten ympäristöön mukanaan satoja tuhansia euroja projektirahaa vuodessa josta yliopisto voi ottaa oman siivunsa kokonaiskustannusmallin avulla.
VastaaPoistaAaltoa tullaan vielä kiittämään, mutta ei sen omasta menestyksestä.
Hyvä Tiina! Näytä niille!
VastaaPoistaSain juuri tietää blogistasi Ainon artikkelin kautta. Se on aivan mahtava ja tulee vihdoinkin tunne, että ei ole ollut ainoa jonka mielestä Aalto on ollut sen sortin Neuvostoliitto ettei mitään rajaa... t. Nimetön jonka työ siirrettiin inssipuolelta artsiin katteettomilla lupauksilla
VastaaPoistaJos Aktiivityttö lähtee muihin hommiin, mitä aikoo Tiina Tutkija tehdä? :)
VastaaPoistaVai lähteekö alter ego Aktiivityttö toteuttamaan itseään ja Tiina Tutkija jää huippuyliopistoon lähinnä nostamaan palkkaa, jotta Aktiivityttö saa toteuttaa itseään ja ammatillisia tavoitteitaan?
Ei huono vaihtoehto tämä jälkimmäinenkään, ei lainkaan.
Ehkä pitää itse harkita samaa, vakavasti.
Aika näyttää :)
PoistaWau - kerrassaan mahtava blogi. Löysin sen tänään kun kerroin tutkimustiimimme jäsenille, etten aio jatkaa enää Aallossa.
VastaaPoistaPaljon samoja tunnelmia - tsemppiä sinulle.
Toivoo toinen, Aktiivityttö :-)
Aktiivityttö toivottaa sinulle onnea matkaan ja uusiin haasteisiin!
VastaaPoista