maanantai 6. toukokuuta 2013

Mainetta ja kunniaa

Catherine Paradeise ja Jean-Claude Thoenig kuvaavat artikkelissaan Academic Institutions in Search of Quality: Local Orders and Global Standards (Organization Studies, 34(2), 189-218) neljä tyyppiä yliopistojen institutionaalisessa asemoitumisessa. 

Pinon päällimmäiset (the top of the pile) ovat instituutioita, joilla on vahva maine ja suoritustaso. Nämä yliopistot sijoittuvat erilaisissa vertailuissa ja rankingeissa vuodesta toiseen kärkisijoille. Ne muodostavat kansainvälisen eliitin, johon muut yliopistot vertaavat jatkuvasti itseään (esimerkkeinä muun muassa Oxford ja Harvard). 

Wannabet ovat yliopistoja, jotka ovat joko ansainneet hyvän kansallisen maineen mutta ovat toistaiseksi näkymättömiä kansainvälisissä vertailuissa, tai jotka pyrkivät luomaan mainetta ja näkyvyyttä vahvistamalla suoritustasoaan mittauskulttuurin kautta. Jos wannabet ovat tähän mennessä erehtyneet keskittymään epäolennaiseen - opiskelijoiden tarpeisiin, työelämä- ja yhteiskuntasuhteisiin, oppikirjojen ja esseiden laatimiseen – niin viimeistään nyt ne etsivät kuumeisesti keinoja saada tulosta kansainvälisissä arvioinneissa: 

“Wannabes seek to build up a national reputation or to convert it into international excellence by exhibiting their worth on the scales of excellence; they try to play in the major league. Their ambition is to become visibly successful quickly despite facing tough national or global compe­tition. Unlike the establishments at the top of the pile, they deploy radical rebuilding strategies that involve clean breaks with their past. By focusing all of their attention on excellence, they show more concern with the external recognition of their offerings than with guidelines dictating content. They outsource their research policy to bodies such as international rankings, top-rated professional journals, academic professions and associations or highly influential funding insti­tutions whose thematic guidelines and selection criteria they adopt and imitate.” (s. 200) 

Kunnianarvoisat (the venerables) ovat yliopistoja, jotka nauttivat merkittävää paikallista mainetta (esimerkkeinä osa ranskalaisista Grandes Ecoles -kouluista). Ne ovat haluttomia lähtemään absurdina pitämäänsä erinomaisuuspeliin, käyttäytyvät aristokraattisesti ja pilkkaavat mainettaan tyhjästä rakentavia wannabeita. Kun wannabet kumartavat ulkoa asetettuja kriteerejä, kunnianarvoisat kokevat itse osaavansa parhaiten arvioida omaa toimintaansa. 

Lähettiläät (the missionaries) vastustavat maineenrakentamista ja perustavat toimintansa tasavertaisen julkisten palveluiden ideologiaan ja hyvinvointivaltion rakentamiseen. Lähettiläät jakavat kunnianarvoisien käsityksen siitä, että erinomaisuus erinomaisuuden vuoksi on silkkaa hölynpölyä. He kuitenkin vastustavat myös kilpailua, koska näkevät sen lisäävän epätasa-arvoa. 

Ei liene vaikea päätellä, mihin joukkoon Huippuyliopistomme sijoittuu.


7 kommenttia:

  1. "Ei kannettu vesi kaivossa pysy."

    VastaaPoista
  2. Huippuyliopisto olisi voinut olla 'pohjolan lähettiläs' joka olisi perustunut pohjoiselle dimensiolle, paikalliselle osaamiselle ja edustanut skandinaavisia arvoja (vrt. Kööpenhaminan kauppakorkeakoulu). Pitkässä juoksussa oltaisiin voitu tavoitella 'kunnianarvoisan' statusta. Päätettiin kuitenkin antaa valta suunnittelusta ulkomaalaisille, jotka poliitikkojen ja yliopiston johdon kanssa yrittävät väkisin istuttaa tänne angloamerikkalaisen yliopiston, vaikka suomalainen yhteiskunta ja työelämä toimivat eri säännöillä ja yliopistojen rahoituspohja on hyvin erilainen. Tulos on lässähtänyt pannukakku: sorry ass 'wannabe'. Suomalaiset menestystarinat eivät ole perustuneet matkimiselle, vaan omalle erilaiselle kehittämiselle.

    Helsingin yliopiston edellinen kansleri on todennut, etteivät suomalaisten resurssit riitä kilpailemaan kaikkein parhaiden yliopistojen kanssa. Realistinen tavoite olisi ollut tuottaa huippukoulutusta, saada mainetta sillä ja tehdä ohessa todella hyvää tutkimusta. Nyt huippuyliopistossa uhrataan tietoisella päätöksellä koulutus ja laitetaan kaikki panokset tutkimukseen. Häviäjänä on suomalainen yhteiskunta ja innokkaat nuoret jotka haluaisivat laadukkaan koulutuksen.

    Opiskelijajärjestöt ja opiskelija-aktiivit, älkää alistuko tälle menolle! Teitä huijataan korulausein. Vaatikaa laadukasta opetusta, useamman opettajan opetustiimejä ja pienempiä opetusryhmiä. Vaatikaa opetusohjelmilta ohjelmallisuutta ja kriittisyyttä. Vaatikaa, että teille opetetaan taitoja joille voitte erottua muiden kansainvälisten yliopistojen opiskelijoista. Vaatikaa, että saatte koulutusta omalla kielellä. Englantiahan te osaatte jo muutenkin.

    Laittakaa sana kiertämään tästä blogista. Älkää alistuko mielivallalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tähän muutosvauhtiin pieni ihminen tai opiskelijajärjestö pysty vaikuttamaan. Etenkin kun ylioppilaskunta tuntuu nielleen tämän tutkimusmantran.

      Poista
    2. Ylioppilaskunnan ongelmana on näissä asioissa edustajien varsin lyhyehkö aika olla vaikuttamassa asioihin. Monet kuitenkin tulevat lukiopohjalta opiskelemaan eikä yliopistomaailma "hienouksineen" ole kovinkaan tuttu. Tutustumiseen jos ajatellaan kuluvan 1-2 vuotta ja siihen päälle aktiivina toimiminen 1-2 vuotta, ollaankin jo monissa tapauksissa maisteriksi valmistumisen kynnyksellä tai ainakin opintojen loppupuolella. Ja vielä ei ole siis tutkimusmaailmaa useinkaan edes sohaistu.

      Jatko-opiskelijat taas ovat huomattavasti heikommin järjestäytyneitä. Ja siihenkin menee aina aikaa, ennen kuin tutkimusmaailmaan sisään kunnolla pääsee ja ymmärtää sen hienoudet ja heikkoudet.

      Eli jos tässä tilanteessa pitäisi alkaa vallankumousta tekemään managerialistisesti johdettua systeemiä vastaan, ei se kovin helppoa ole. Siihen tarvitaan kuitenkin pitkän linjan vaikuttajia ja sitä kautta asiaansa sitoutuneita henkilöitä. Noh, eihän mikään tietenkään mahdotonta ole, mutta hankalaa kuitenkin... ikävän hankalaa.

      Lisäksi nämä mantrat kieltämättä kuulostavat hienoilta... uppoavat moniin. Sehän se on propagandan tavoite. :)

      Poista
  3. Wannabeesa on 29 päätoimista tutkimuksen tukihenkilö hallinnossa, kukaan ei tutkimusta tai tutkimushakemuksia. Vakinaisia tutkimusppäälikkö/tutkijan virkoja ei sitten olekaan varaa perustaa. Jonkun kuitenkin pitää tuottaa substanssi tukihenkilöiden tekemiin hakuohjeisiin. GRRRR

    VastaaPoista
  4. En löytänyt palautekenttää, joten pistän kommentin. Kiinnostava blogi, välillä hupaisakin. Kirjoitukset saavat ajattelemaan ja miettimään omiakin prioriteetteja.

    -Huippuyliopiston tuleva tohtorikoulutettava

    VastaaPoista
  5. Minusta tämä blogi tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman Suomen yliopistomeininkiin ja olen usein samaa mieltä. Itse kirjoitan gradua "hitaamman ja laiskemman" eteläisen Euroopan yliopistossa, joten suomalainen "huippuyliopistohinku" on tuttu vain etäisesti, lähinnä vain lehtien jutuista ja muutamista juhlapuheista. Seuraan täkäläisten yliopistojen pyristelyä kovassa paineessa. Täällä etelässä ei oikein tiedetä, että mihin suuntaan ja kenestä yliopistojen pitäisi lähteä kilpailemaan, yliopistopaletti on hyvin hajanainen ja yksi kurkottaa yhteen suuntaan siinä missä toinen taas toiseen. Samoin resurssipuute riivaa täkäläisiä yliopistoja, sillä tämä maahan on suomalaisillekin tuttu runsaasti uutisoidusta talouskriisistään ja leikkauksista leikkausten perään.

    VastaaPoista