Akateeminen erinomaisuus (eli nykytermein excellence) on työmme ja sen laadun arvioinnin mittapuu. Virallisen retoriikan mukaan arviointijärjestelmää pidetään neutraalina ja objektiivisena välineenä ja vain meriitit ratkaisevat. Käytännössä erinomaisuuden määrittely rakentuu aina tietyssä paikassa ja ajassa neuvotellen.
Hollantilaiset tutkijat Marieke van den Brink ja Yvonne Benschop tutkivat tätä määrittelyä haastattelemalla professorien valintakomiteoiden jäseniä (64 henkilöä) ja analysoimalla valintaraportteja (971 kpl) seitsemässä hollantilaisessa yliopistossa. Tutkimuksen tulosten mukaan haastateltavien oli vaikea määritellä erinomaisuutta selkeästi. Useimmat kuitenkin listasivat erinomaisen akateemisen työntekijän seuraavasti: menestyvä tutkija, jolla on vahva maine; inspiroiva ja innovatiivinen opettaja; vahva mutta neuvottelukykyinen johtaja, jolla on mittava ja monipuolinen kansainvälinen verkosto; sympaattinen, kunnianhimoinen ja valmis pitkiin työpäiviin sekä kykenevä hankkimaan tutkimusrahoitusta. Monet haastateltavat totesivatkin, että professoreiden pitää olla ”viisijalkaisia lampaita” – hollantilainen ilmaisu, joka kuvaa ihanteellista mutta käytännössä mahdotonta yhdistelmää taitoja, kokemuksia ja ominaisuuksia (ks. Extreme Makeover).
Harva meistä on viisijalkainen lammas. Tällaisia viisijalkaisia ei juuri löytynyt van den Brinkin ja Benschopin tutkimuksessakaan. Käytännössä valinnat perustuivatkin useimmiten sopivuuteen kuin erinomaisuuteen. Sopivaksi katsotuilla kandidaateilla oli pidemmät julkaisulistat nuoremmalla iällä (eli ei keskeytyksiä uralla), he käyttivät vähemmän aikaa opetukseen ja heillä oli oikeanlaiset verkostot viittausindeksien kasvattamiseksi (”jos minä en tunne henkilöä, hän ei voi olla erinomainen”). Valintakomiteoiden jäsenet käyttivät myös epävirallisia kriteereitä kuten fyysisiä ominaisuuksia, persoonallisuuden piirteitä ja johtajuuspotentiaalia arvioinneissaan. Kandidaattien pitää olla mukavia (eli samanlaisia kuin itse) mutta ei liian kilttejä. Johtajuuspotentiaalia taas osoittaa vahva, karismaattinen ja maskuliininen tyyli. Ei liene yllätys, että useimmat valituista olivat myös miehiä. Hekään eivät ole viisijalkaisia, mutta muuten "sopivia".
Tutkimuksen johtopäätös ei ole se, että naiset ja muut vähempijalkaiset tulisi opettaa pelaamaan erinomaisuuspeliä oikein. Sen sijaan keskeisin johtopäätös on se, että viisijalkaisen lampaan ideaali on mahdoton ja sen soveltaminen eriarvoistavaa. Neutraalia ja täysin objektiivista valintaprosesseista ei tietenkään saa, mutta niiden läpinäkyvyyttä voi aina parantaa. Vielä tärkeämpää on epärealististen ideaalien purkaminen sekä todellisten valintakriteerien tasa-arvoistaminen.
Lähde: van den Brink, Marieke & Benschop, Yvonne (2012) Gender practices in the construction of academic excellence: Sheep with five legs, Organization 19:4, 507-524.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti