Paavo Rautio kuvaa kolumnissaan Nokia, johtajiensa tärvelemä yhtiö (HS 14.9.2013, A5), kuinka Nokian entiset työntekijät arvioivat kriittisesti puhelinten valmistukseen ja myyntiin liittyvää alamäkeä. Aiemmin työntekijät toimivat vapaasti hyvin resurssoidussa ja tiiviissä tiimissä, joka suunnitteli ja rakenteli tuotteita alusta loppuun. Nokiassa päätettiin kuitenkin, että ”kiritetään osaajia pilkkomalla suunnittelu pienille hajallaan oleville tiimeille, jotka voivat kilpailla keskenään”. Tästä seurasi paljon turhaa työtä, eivätkä osaajat saaneet toisistaan tukea. Myös tuoteperheiden yhteensopivuus erilaisiin palveluihin kärsi, joka johti ulkopuoliset palvelukehittäjät etsimään yhteistyökumppaneita muualta. Johdon päätöksillä myös torpattiin monia uusia ideoita, kuten tuolloin aikaansa edellä olleet kosketusnäytölliset puhelimet. Ylhäältä-alas käskytys voimistui, innovatiivisuus hupeni, epäluottamus kasvoi ja tunnelma muuttui.
En ole työskennellyt koskaan Nokiassa, mutta tarina kuulostaa pelottavan tutulta. Eräässä minulle hyvin tutussa organisaatiossa nimittäin kiritetään osaajia kuin kilparadalla, rakennetaan yhteisöllisyyden sijaan kilpailukulttuuria, fokusoidutaan siten että yhteensopivuus mihinkään muuhun kuin tiettyihin huippujournaaleihin kärsii, lakkautetaan innovatiivisia ja uutta luovia aloitteita (ks. esimerkiksi Robin Hood) ja lisätään kontrollia. Siksi yhdymmekin koulutussosiologi Hannu Simolan huoleen hänen kysellessään mielipidekirjoituksessaan (HS 31.8.2013) kannattaisiko yliopistoilla kokeilla vallitsevan managerialistisen johtamistavan sijaan luottamusta. Simolan mukaan luottamus ei johda tehottomuuteen tai laiskotteluun, vaan siihen että samat asiat tehdään luovemmin, paremmin ja iloisemmin. Tietoperustaisessa ja uutta luovassa organisaatiossa verkostot, luottamus ja vapaus joutaisivat jo korvata ylhäältä-alas johtamisen, kontrollin ja hierarkiat.
Kirjoitin aiheesta juuri itsekin
VastaaPoistahttp://peruskoulupesula.blogspot.fi/2013/09/keksit-pyoran-mutta-varastohyllymmehan.html
Inhimillinen käyttäytyminenhän noudattaa usein normaalijakaumaa. Niinpä laiskottelijoista ja systeemien hyväksikäyttäjistä huolissaan olevien tulisi nähdä, että vastaavasti toisesta päästä käyrää löytyy todennäköisesti yhtä monta luovuuden kukkaan puhkeavaa, kunhan vain siihen annetaan mahdollisuus.
Kannattaa myös lukea Jani Kaaron uusin kolumni. Siitä selviää, miksi ne laiskottelijatkin hyötyvät luottamuksen ilmapiiristä:
http://www.hs.fi/tiede/K%C3%B6yhyys+on+aivoja+sy%C3%B6v%C3%A4+loinen/a1379382081489
Kiitos linkistä blogiisi! Suosittelen muillekin, että käytte lukemassa :)
PoistaUlkopuolinen maailma liian tietämätön siitä miten huippuyliopiston myötä siirryttiin tiukkaan managerialistiseen top-down -kontrolliin. Tutkijoiden todelliset vaikuttamisen mahdollisuudet vietiin pois ja tilalle tuotiin näennäisiä vaikuttamisen mahdollisuuksia. Valta keskittyi. Johto käyttää valtaansa koko repertuaalilla ja ylikin. Luottamusta nauttivat vain johdon 'hoviin' hyväksytyt professorit. Kriittisiä ääniä ei haluta kuulla. Omahyväisyys kostautuu ennen pitkää. Tutkimusrahoittajat ovat jo ärtyneet johdon arrogantista omahyväisyydestä. Pinnan alla kuohuu.
VastaaPoistaEi ole ihme, että näin on käynyt....huippu-yo:n hallitus on täynnä liike-elämän edustajia ja entisiä noksulaisia näkyy esim henkilöstöjohdossa. Ei siksi yllätä että liike-elämän (osittain huonoksi havaittuja) tapoja sitten sovelletaan huippuyliopistossa.
VastaaPoistaTässä on myös ajatuksia herättävä artikkeli:
VastaaPoistahttp://psykologinenpaaoma.fi/2013/09/16/arviointivimma-jahmettaa-ihmisten-toiminnan/
Erinomainen kirjoitus.
PoistaManagerialismia on helppo syyttää Aallon upottamisesta mutta ne todelliset syylliset löytyvät Aallon hallintokompleksista. Neliskanttisen palikan itsepintainen survominen pyöreään reikään menee ihan puhtaasti johdon idiotismin piikkin eikä siinä muita ismejä ja selittelyitä tarvita: kun johto on valinnut väärät työvälineet niin vika on tekijöissä eikä työkaluissa.
VastaaPoistaToiminnan mittausjärjestelmät on myös helppo leimata lähtökohtaisesti pahoiksi mutta nekin ovat vain työkaluja joita pitäisi myös osata käyttää. Oikeita asioita tasapuolisesti mittaava, yhteisesti sovittu ja eteenpäin katsova mittaristo olisi korvaamaton apu toiminnan kehittämisessä.
Aallocosta Concordian "navigointijärjestelmä" on oikean mittausjärjestelmän irvikuva: mittaristo on yksipuolinen, tai pikemminkin tiettyjä tahoja suoraan syrjivä, yksipuolisesti ylhäältäpäin saneltu ja taaksepäin katsova.
Epäoikeudenmukaisuuden kokemusta lisää mittausjärjestelmän tiettyjen osien vahva kytkentä palkitsemisjärjestelmiin. Kirsikkana kakussa on johdon selväsanainen ohjeistus siitä ettei mittausjärjestelmään saa syöttää edes todenmukaisia työtunteja vaan sinne pitäisi sepittää jotain rahoittajien iloksi. Mitä se kertoo johdon moraalista? Itse uskon että ne ilmoittaisivat kengän numerokseenkin tasan 36,25 jos sillä saisi taloudellista etua.
Lopullista romutusta odotellessa...
Ongelmana on yritysjohtajista koottu yliopiston hallitus. Tämän mahdollisti yliopistouudistus, jota huippuyliopiston johtaja on juuri kehunut:
VastaaPoistahttp://www.aka.fi/fi/A/Suomen-Akatemia/Mediapalvelut/Haastattelut/Aalto-yliopiston-rehtori-pitaa-yliopistolain-uudistusta-onnistuneena/
Ehkäpä ennen yliopistouudistusta olisi pysyneet hölynpöly-strategiat ja suuruudenhulluus kurissa.
Hieman pitemmällä aikavälillä yo-uudistus johtaa siihen, että yo:t voivat kerätä lukukausimaksuja ja valtio vetäytyy yo:iden rahoituksesta....kuulostaako hullulta? katsotaan miten käy...
Olipa taas varsinaista liirum-laarumia:
Poista* laaja rekrytointipohja ja ulkomaisten huippujen rekrytointi (x)
* uusi uljas urajärjestelmä (x)
* taloudellinen autonomia (x)
* strategiset kumppanuudet kiinalaisten kanssa (x)
* isot tavoitteet ja suuret linjaukset (x)
* koulutusvienti ja lippulaivaosaaminen (x)
* poikkitieteellinen yhteistyö (x)
* design factory (x)
BINGO!
Tulosperusteinen yritysjohtaminen on ihan OK (tosin ei tietenkään mikään ongelmaton - mutta mikäpä olisi) johtamistapa sellaisissa tilanteissa, missä alussa prosessi voidaan selkeästi arvottaa rahana ja vastaavasti lopussa tehdä samoin. Sitten voidaan katsoa, mitä viivan alle jää... tällaisissa tilanteissa, joka esim. huippuyliopisto on, ei prosessia voida noin vain muuttaa rahaksi - sen enempää kuin lopussakaan. Siitä huolimatta johto toimii, kuin näin voitaisiin tehdä, vieläpä erittäin yksinkertaisin menetelmin.
VastaaPoistaVai paljonko arvoa annat yhdelle raaka-ainepaketille, anteeksi siis uudelle opiskelijalle? 100 €? 5000 €? vai 50000 €? Entä valmistuneelle? Onko se sitten 70 k€ vai 100 k€? Entä prosessin eri vaiheille? Jos hän on oppinut lujarin kurssilla tehokkaasti asioita, onko panostus ollut nyt 500 € vai 5000 €? Entä jos hän on oppinut asioita itsenäisesti... ? :) :) :)
Meidän laitoksella kävi just niin, että kollegat pistettiin kilpailemaan keskenään. Roikotettiin tenure-porkkanaa nenän edessä kolme vuotta. No loppujen lopuksi ei meistä sitä kukaan saanut, ja koko kilpailu oli niin manipuloitu että jälkikäteen huomaa että tsäänssejä ei koskaan ollut. Nyt ollaan lähtemässä muualle. Vaikka kaikilla (kyseenalaisilla) mittareilla ollaan kuitenkin pärjätty loistavasti. Paha maku tästä kaikesta jäi monelle. Yksittäisten tutkijoiden lähtö tuskin kiinnostaa mutta ehkä se voisi kiinostaa johtoa, että lähtee isot grantit muualle myös. Tuskin kantautuu johdon korviin, miten laitostasoilla huseerataan mitä halutaan.
VastaaPoistaAaltopelin voi voittaa vain olemalla pelaamatta!
PoistaRahoituksen hankkiminen on muuttunut lähes mahdottomaksi kun 2/3 budjetista menee ihan muuhun kun tutkimuksen tekemiseen. Opetuksen järjestämiseen ei ole varaa ja samaan aikaan jaellaan tutkijoille eropaketteja ja sitten ihmetellään kun parhaat tekijät lähtee. Johdolla on paljon valtaa mutta ei mitään käsitystä siitä mitä lafkassa todella tapahtuu. Jos Aallossa joku saa vielä jotain aikaiseksi, niin se yliopistosta huolimatta eikä sen ansiosta.
Tsemppiä ja käyttäkää grantit oikeaan Tekemiseen isolla T:llä!
"Aaltopelin voi voittaa vain olemalla pelaamatta!"
VastaaPoistaJuuri näin. Kova sisäinen kilpailu estää yhteistoiminnallisuuden. Minä minä -tyypit ja narsistit, olkaa hyvä ja kilpailkaa itsenne läkähdyksiin.
Ja ennen sitä, monet "ei-minä-minä ja ei-narsistit" ovat jo näännyksissä. Jos käytävillä katselee ihmisiä tai kuuntelee heidän mielipiteitään, voi monista nähdä ihan rehellisen työuupumuksen merkkejä.
PoistaAallon yhteishenkeä ja sosiaalista koheesiota kuvaa mm. havainto siitä, että laitoksen työntekijöille yhteisten laitoskokousten osallistujamäärät ovat kohta pienempiä kuin laitoksen johtoryhmän koko.
VastaaPoistaKaikki post-docit ovat jo lähteneet, ja DI-jamppojen määrä on karkeasti arvioiden pudonnut noin puoleen. Aloittavien määrä on romahtanut kun tutkimusrahaa ei ole muille kuin supersankariryhmille kokonaiskustannusmallin hintojen takia. Kaikki labrainssit, opettajat yms. on kengitty. Lisäksi jengi ei vaan yksinkertaisesti enää jaksa työskennellä paikassa jossa tehtyä työtä ei arvosteta ja välineellinen palkitseminenkin on täysin riippumatonta ansioista ja työn vastuullisuudesta. Aiemmin keskimääräinen proffa/post-doc/jatko-op. suhde oli luokkaa 1/2/8. Nyt ollaan tilanteessa 1/0/3 ja silti proffilla on ihan yhtä kiire kun tähänkin asti, ts. kaistaa ei ollut ennen, eikä ole nytkään. Joku voi siitä sitten päätellä paljonko tietotaitoa kerääntyy tutkimusryhmiin, kun kolmesta jatko-opiskelijasta yksi jättää leikin kesken elättääkseen perheensä muullakin kuin 6kk pätkäsoppareilla, yksi on sen verran keskiverto että saa rimpuiltua tutkinnon kasaan keskinkertaisella väitöskirjalla, ja kolmas, penaalin terävin kynä, saa kenkää heti väiteltyään ja päätyy kv. yrityksen palkkalistoille Californiaan.
Ja jäljelle jääneet joutuvat keskittymään (halusivat tai eivät) toistensa selkäänpuukottamiseen, koska jaettavat pelikortit edellyttävät sitä.
PoistaSelkäänpuukottamisella tässä siis tarkoitan nyt paljon laajempaa epäsosiaalista toimintaa työpaikalla, kun vain "perinteistä" maton alta vetoa. Tiedon panttaamista, petettyjä tai muuten täyttämättä jääneitä lupauksia, luvatun avunannon tai ohjauksen antamattomuutta... ja kaikkea tähän kuuluvaa. Erityisesti jatko-opiskelijoille, jotka ovat vielä tutkijauransa alussa, voivat olla aikas kohtalokkaita ammatillisen kehityksen kannalta. Ja erityisesti työmotivaation.
Johto teki todella pahan strategisen virheen kun päätti, että vain tenure-professuurin kautta on tutkijoilla tulevaisuus huippuyliopistossa. He eivät tajunneet, että yo:ssa on suuri määrä kokenuita tutkijoita jotka antavat tärkeän panoksen tutkimukselle, ja joista useat veätävät jopa omaa tutkimusryhmää. Vain murto-osa näistä voi saada professuurin, koska paikkoja on suhteellisen vähän. Tämän seurauksena suuri määrä hyviä tutkijoita kaikkoaa. Ironista on tässä se, että joukoussa on henkilöitä, jotka pärjäävät johdon omilla mittareilla (julkaisut, rahoitus) paremmin kuin useat professorit, mutta jäävät politkoinnissa jalkoihin.
VastaaPoistaJäljelle jää nyt muutama tenure proffa, senior scientist-väkeä infroja ja laitteistoja hoitamaan, ehkä jokunen postdoc ja jatko-opiskelija. Tutkimusilmapiiri köyhtyy. Ei olla tajuttu, että tutkimus vaatii kriittisen massan kokeneita tutkijoita. Homma ei toimi, jos se on yhden professorin varassa. Tämä on mielestäni se kriittinen asia, mitä johdossa ei olla tajuttu. Suuri määrä tietämystä on nyt katoamassa.
Ilmapiiri köyhtyy todella paljon ja muuttuu entistä pirstaleisemmaksi. Usein olen törmännyt jo tilanteeseen, missä ennen niin auliisti kollegoille jaettuja labikoodeja ei enää saa millään, joskus jopa loukkaannutaan jo pelkästä kysymisestä. Koska kaverihan saa siitä ansaitsematonta etua, parantaa asemiaan mittareilla mitattuna ja kenties vie antajan työpaikan...
PoistaTurataan vaan jokainen omassa kammiossa omia asioita. Käytetään aikaa siihen, että keksitään naapurihuoneessa keksittyä pyörää uudelleen... ehkä siitä saisi näin toisen huippujulkaisun? :)
"Ilmapiiri köyhtyy todella paljon ja muuttuu entistä pirstaleisemmaksi. Usein olen törmännyt jo tilanteeseen, missä ennen niin auliisti kollegoille jaettuja labikoodeja ei enää saa millään, joskus jopa loukkaannutaan jo pelkästä kysymisestä. Koska kaverihan saa siitä ansaitsematonta etua, parantaa asemiaan mittareilla mitattuna ja kenties vie antajan työpaikan...
VastaaPoistaTurataan vaan jokainen omassa kammiossa omia asioita. Käytetään aikaa siihen, että keksitään naapurihuoneessa keksittyä pyörää uudelleen... ehkä siitä saisi näin toisen huippujulkaisun? :)"
Tervetuloa huippuyliopistoon!