Aivot peliin

Ajattelevissa aivoissa on yliopiston tulevaisuus, esittää aivotutkija Kiti Müller. Artikkelissaan Ajattelevat aivot yliopistossa (2012) hän toteaa, etteivät nykyiset yliopistomme edistä aivojen hyvinvointia jatkuvilla organisaatiomuutoksillaan, tutkintojen tehotuotannollaan, raportointisavotallaan saati kilpailuttamisellaan.

Müller kiinnittää erityistä huomiota siihen, että aivojen kehityksen näkökulmasta nuorten opiskelijoiden tulisi saada riittävästi aikaa tehdä opiskeluun ja työuraan liittyviä valintoja, aivot kun jatkavat kypsymistään jopa 30-vuotiaaksi saakka. Tämän lisäksi yliopistot tarvitsevat enemmän opettajia, jotta opiskelijat ja opettavat voivat aidosti kohdata, olla läsnä ja oppia ajattelun taitoja (ks. Aktiivityttö kohtaa opiskelijan).

Müllerin mukaan opetus- ja tutkimushenkilökunnan tulee voida keskittyä olennaiseen sen sijaan, että he istuvat kokouksissa taistelemassa hupenevista resursseista. Tämän lisäksi tutkimustyö vaatii aikataulullista väljyyttä, jotta se synnyttäisi aidosti uutta tietämystä. Jatkuvien tulospaineiden sijaan yliopistoihin tarvitaan ajatusrauhaa ja tilaa hengittää. Tilaa luovalle ongelmanratkaisulle ja uusille oivalluksille saataisiin ”katkaisemalla kokousten kierre, sekä lopettamalla ydinosaamisten määrittelyt ja kvartaalitalousmaisen toiminnan loputtomat suunnittelupalaverit sekä tähän kaikkeen toimintaan liittyvän raportointirumban (s. 186)”.

Huippuyliopistoblogi on aivotutkijan kanssa samaa mieltä. Erityisesti innostumme siitä, kuinka Müllerin mukaan aivot tarvitsevat myös yhdessä tekemistä, inspiroivaa ilmapiiriä ja virikkeitä - esimerkiksi taiteen maailmasta tai käsillä tehden. Huippuyliopistoblogi kannustaakin jokaista lukijaansa tuomaan alkavalla viikolla työ-, opiskelu- tai mihin tahansa muuhun yhteisöönsä vähintään yhden virikkeitä antavan ja siten aivojamme inspiroivan artefaktin, ajatuksen tai teon.

Artikkeli löytyy Pirjo Ståhlen ja Antti Ainamon toimittamasta teoksesta Innostava yliopisto - Kohti uudistavaa yliopistojohtamista (Gaudeamus).