Moni huippuyliopistolainen on turhautunut siihen, ettei talon sisällä käydä avointa ja kriittistä keskustelua käynnissä olevista muutoksista. Jotkut ovat jopa niin turhautuneita, että ryhtyvät käymään tätä keskustelua ihan muilla foorumeilla (kuten tässä blogissa). Huippuyliopiston huolella - ja isolla rahalla - vaalitulle maineelle nämä julkisilla foorumeilla käydyt keskustelut saattavat osoittautua paljon ongelmallisemmiksi kuin se, että samoja ongelmia pystyttäisiin avoimesti ja läpinäkyvästi käsittelemään talon sisällä. Näennäisavoimuuden kulttuurissa tästä ei kuitenkaan ole toivoa.
Näennäisavoimuus tarkoittaa, että meillä on johdon järjestämiä keskustelutilaisuuksia, mutta siellä lähinnä esitellään jo tehtyjä tai seuraavaksi tehtäviä päätöksiä. Meillä on runsaasti sekä sisäistä että ulkoista tiedotusta, mutta niiden päätehtävä näyttää olevan maineen rakentaminen ja ongelmien piilottelu. Meillä on henkilöstökyselyitä, joiden huonot tulokset kuitataan ”myönteisenä kehityksenä”. Meillä on työntekijöitä, jotka pelkäävät toisinajatella omalla nimellään. Onneksi voimme sentään aina turvautua kirjavaan yksikkökohtaiseen tiedonvälitykseen, joka koostuu lähinnä huhupuheesta ja jossa informaation paikkansapitävyys riippuu siitä, kuka sattuu kysymään ja keneltä.
Jos yliopistomme todella haluaisi luoda moniäänistä ja avointa kulttuuria (myös juhlapuheiden ulkopuolella) se järjestäisi foorumeita, joihin mahtuisi muutakin kuin johdon näkökulma. Se tekisi henkilöstölle selväksi kuka, missä ja milloin päätöksiä tekee, ja miten niihin voi osallistua ja vaikuttaa. Se käsittelisi avoimesti ongelmiaan ja hankaluuksiaan ja rakentaisi niihin yhteisöllisiä ratkaisuja. Vaimentamisen ja vähättelyn sijaan se mahdollistaisi kriittisen keskustelun ja kuuntelisi sitä tarkalla korvalla - olemmehan sentään yliopisto, jonka tehtävänä (joidenkin mielestä) on nimenomaan kriittisen ajattelun harjoittaminen ja opettaminen.
Jos yliopistomme pystyisi kaikkeen tähän, tämäkin blogi olisi tarpeeton.
"meillä on johdon järjestämiä keskustelutilaisuuksia, mutta siellä lähinnä esitellään jo tehtyjä tai seuraavaksi tehtäviä päätöksiä. Meillä on runsaasti sekä sisäistä että ulkoista tiedotusta, mutta niiden päätehtävä näyttää olevan maineen rakentaminen ja ongelmien piilottelu. "
VastaaPoistaHah, nauroin tälle ääneen. Teksti on kuin omalta näppäimistöltäni. Meillä näihin "keskustelutilaisuuksiin", joissa siis tosiasiassa vain johto ja johdon valtuuttamat yksilöt saavat puhua, voi muutama päivä etukäteen esittää itseään huolettavia asioita "keskusteltavaksi". Näihin sitten johto voi, jos parhaaksi katsoo, huolella valmistella ympäripyöreän mitäänsanomattoman vastauksen. Toisaalta, jos kysymys on liian kiusallinen, se voidaan myös ignoroida täysin.
Mahtavaa avoimuutta tosiaan!
- Anni Aikuisopettaja :)
Säätiömuotoisessa yliopistossa työntekijät eivät voi mitenkään vaikuttaa johdon valintaan. Rekrytointeja ei muutenkaan tehdä avoimesti toisin kuin on tapana valtion yliopistoissa.
PoistaYleiseen keskusteluun ei tuoda tärkeimpiä asioita. Niissä asioissa joista on 'käyty johdettua keskustelua' kuten esim. kampusasia, on kriittisiä kommentteja sensuroitu pois. Todelliset vaikuttamisen mahdollisuudet viedään pois ja sitten ihmetellään kun ei innostuta muutoksesta. Mitään todellisia innovaatioita ei synny ilman vapautta. Väitän ettei missään isossa yliopistossa maailmalla ole yhtä tyytymättämiä tutkijoita ja opettajia kuin huippuyliopistossa.
Katsokaa vaan niin johto astuu sivuun ennen kuin kaikki kakka alkaa kaatumaan niskaan. Niin he voivat väittää tehneensä arvokkaan työn 'käynnistämällä muutoksen'.
Hei,
VastaaPoistaKaipaisin tähän blogiin ja keskusteluun konkretiaa siitä, mitkä ovat niitä muutoksia ja asioita joista pitäisi keskustella laaja-alaisesti. Lisäksi blogin laatua parantaisi huomattavasti, jos pohdittaisiin vaikkapa sitä mikä on yliopiston ulkopuolisten tekijöiden vaikutus akateemiseen toimintaan. Esim. poliittisena päätöksenä viime vuonna tehty yliopistoindeksin jäädytys vaikuttaa koko akateemisen yhteisön toimintaedellytyksiin. Tällaisessa tilanteessa viisas johto joutuu ryhtymään toimenpiteisiin, jotka turvaavat yliopiston toiminnan kokonaisedelleytyksiä pitkällä aikavälillä. Yksittäisen tutkijan kannalta tämä voi merkitä ikäviäkin asioita kuten sitä, ettei määräaikaisuutta jatketa.
t. Tutkijataustainen yliopistomanageri
Kysymys ei ole siitä tarjotaanko keskustelumahdollisuutta vaan siitä että vaikutusmahdollisuudet on viety pois.
VastaaPoistaEmme voi vaikuttaa johdon valintaan ja opetusohjelmien johtajien valintaan. Aineyhteisöiltä on viety rekrytointimahdollisuudet pois. Ne joutuvat hoitamaan muodollisen rekryprosessin johdon laatimien henkilölistojen mukaan, mutta mitään todellista valtaa ei ole kuten ennen.
Emme voi vaikuttaa siihen, että vaihtoehtoinen kriittinen tutkimus ajetaan pois yliopistosta henkilö- ja tutkimuksen tukijärjestelyillä. Emme voi vaikuttaa siihen ettei tutkimuksen fokus mene 20-30 v. taaksepäin main stream amerikkalaiseen kevyeen hömppään.
Emme voi vaikuttaa johdon uusliberalistiseen poliittiseen ohjelmaan, joka vaikuttaa kaikkiin päätöksiin. Emme voi ylläpitää hyvinvointivaltion aikana luotuja hyviä työpaikkakäytäntöjä, kun aineyhteisöt määrätietoisesti hajotetaan ja tilalle otetaan pelokkaita yksilöpelaajia.
Emme voi turvata suomenkielistä opetusta. Ranskalaiset nauraisivat huippuyliopiston näkemykselle sivistyksen edistämisestä. Emme ylipäänsä voi ylläpitää sivistysyliopistoa, kun kriittisiä ajatuksia ei noteerata.
Emme voi auttaa ympäröivää yhteiskuntaa kuten ennen. Emme voi vaikuttaa siihen ettei kansallisista intresseistä välitetä johdon päätöksissä. Emme voi vaikuttaa siihen että johto sitoutuu yliopistoon vähemmän kuin sen työntekijät ja yrittää ajaa läpi urajärjestelmää jossa nuoret tutkijatkaan eivät saa sitoutua omaan yliopistoonsa. Emme voi vaikuttaa siihen, että yhteisöllisyys ja joukkuepeli tapataan ja tilalle tuodaan kova yksilökilpailu.
Emme voi vaikuttaa siihen, että opetus uhrataan tutkimukselle. Emme voi ylläpitää laadukasta opetusta kun johto kieltää alle 40 hengen opetusryhmät.
On turha kitistä, että huippuyliopisto joutuu mukautumaan poliittisiin päätöksiin kun koko yliopistolaki muutettiin jotta huippuyliopistoa voitaisiin johtaa kuin liikeyritystä. Nykyisellä urajärjestelmällä ei tähdätä säästöihin vaan akateemisen eliitin luomiseen. Kysymys on tärkeimmistä asioista kuin määräaikaisuuksien jatkamisesta. Ongelma onkin siinä, että työntekijöiden oletaan ajattelevan vain omaa etuaan ja siksi pysyvän kiltisti ruodussaan, vaikka heille yhteisöllisyys on tärkeä arvo. Maailmanluokka olisi voinut löytyä koulun sisältäkin.
Erinomainen vastaus, siinä on moni asia hyvin kyllä ilmaistu.
PoistaSitten; arvon tutkijataustainen yliopistomanageri, jos tunnette demokratian perusperiaatteita, toivon teidän käsittävän vaikkapa tuosta yllä olevasta vastauksesta, mikä on pielessä.
Ei yhteisissä päätöksissä ja demokratiassa ennalta takerruta yksittäisiin asioihin ja niiden statukseen; vaan yhdessä keskustellen ja vaikuttaen syntyy päätös siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä ja millaiset vastaukset niitä parhaiten palvelevat. Tällainen on mahdotonta, jos yksittäisellä johtajalla tms. "piällysmiehellä" on kaikkeen veto-oikeus.
Silloin keskustelulla ja vaikuttamisella on usein tapana tyrehtyä, koska eivät ihmiset tyhmiä ole; jos sormi osoittaa kuuta, vain typerys katsoo sormea. Managerialistinen johtoporras haluaa nyt nimenomaan tuijottaa sormea ja sitten ihmettelevät, miksi muut vain poistuvat tuhahdellen paikalta.
Esimerkiksi voisi kutsua kaikki laitoksen proffat edes kerran pohtimaan osaston strategiaa ja uusia rpofessuureja. Saati sitten opiskelijat ja muun henkilökunnan. nyt laitosjohtaja päättää kaikesta eikä edes suostu kertomaan pääöksistään, pahoittelee jos tietoa on sattunut leviämään
VastaaPoista