keskiviikko 21. elokuuta 2013

Huuda (akateemisesta) vapaudesta

Huippuyliopiston jättänyt Aktiivityttö on keskustellut lukuisten kollegoidensa kanssa lähtönsä syistä (ks. Minusta tulee isona ja En luovuta). Jutellessaan osastonsa professorin kanssa tulevaisuudensuunnitelmistaan tämä koko ikänsä yliopistotyötä tehnyt professori toteaa, että vihdoin Aktiivitytöllä on mahdollisuus saavuttaa työssään vapaus.

Siis mitä? Eikö meidän tutkijoina ja opettajina nimenomaan tulisi nauttia akateemisesta vapaudesta - ja yhtälailla sen tuomasta vastuusta? Miksei uudessa, uljaassa yliopistossa kukaan huuda tai edes puhu ajattelun, tutkimuksen ja tieteen vapaudesta? Siksi, että jo hyvän aikaa paikkoja on miehitetty niillä, joiden omien etujen mukainen nykyinen järjestelmä on. Niillä, jotka jo valmiiksi tekevät tutkimusta kilpailuideologian mukaisesti valituista, strategisista aiheista, joille on olemassa kilpailuideologian mukaiset julkaisukanavat ja kansainvälinen hyväksyntä. Tutkitaan siis sitä, millä voi menestyä - ei välttämättä sitä, mikä on tärkeää.

Vapauden tukahduttaminen (eli vallankäyttö) ei toki tapahdu suoraviivaisesti siten, että sinut tutkijana pakotetaan tutkimaan tiettyä aihetta tietyllä tavalla. Sen sijaan puolestasi määritellään, mitä pidetään tärkeänä ja oikeanlaisena tutkimuksena (esimerkiksi riittävän korkealle rankatut, tietyissä lehdissä julkaistut jutut). Harjoitat näennäistä vapautta, kun saat aivan itse päättää teetkö ja pyritkö julkaisemaan tutkimuksesi Huippulehti A:n vai Huippulehti B:n normien mukaisesti. Vielä hienompaa on, että sinulle tarjotaan vain omien etujesi mukaisia valinnanmahdollisuuksia - Paskalehti C:hän (tai mikä tahansa lehtien ulkopuolinen vaihtoehto tai kontribuutio) on jo määritelmällisesti mahdollisuuksien ulkopuolella, jos aiot pysyä pallillasi. 

Vaihtoehtojen ja tutkimuskäytäntöjen kaventuessa et itseasiassa enää edes huomaa, että puolestasi on määritelty, mistä voit ylipäätään päättää ja mistä et. Nyky-yliopistossa voimme siis määritellä akateemisen vapauden mahdollisuudeksi valita ennalta määrittelyistä vaihtoehdoista taktisesti parhaat kilpailuvaltit. Vaarana on, kuten filosofi Frank Martela toteaa sunnuntain Helsingin Sanomissa (18.8.2013, C10): “Mitä enemmän johtaja alkaa kontrolloida ihmisiä, sitä enemmän ihmiset tekevät vain sen, mitä käsketään.” Niinpä - ei kummoinen visio akateemiselle tutkimustoiminnalle. 

Loppujen lopuksi vapaus on itseisarvo, jota on vaikea mitata ja määritellä. Sen kuitenkin tuntee, kun se häviää. Aktiivitytön vapaudenkaipuu kävi niin kovaksi, että siinä rytäkässä hän menetti yliopistonsa, mutta sai tilalle jotain ihan uutta.

6 kommenttia:

  1. Tähän voisi lisätä vielä, että julkaisut ns "Huippulehdissä" ei riitä, vaan pitää myös julkaista "oikealla" alalla, eli toisien sanoen tehdä tutkimusta johon jollain vaikutusvaltaisella professorilla (tai mieluiten laitosjohtalla) on intressejä. Oman tien kulkija joka julkaisee "huippulehdissä" tuskin selviää pitemmän päälle, sillä hänellä ei ole ketään joka petaisi hänelle pysyvän position. (Ja ilman paikkaa urajärjestelmissä ei ole tulevaisuutta, se on johto tehnyt selväksi. Muistan yhden tapaamisen HR-puolen kanssa, jossa HR-johto hymähti, että jos urajärjestelmän ulkopuolella olevien vanhempien tutkijoiden määrä ei vähene, voi olla yt-neuvottelut edessä). Sooloilijoita tai oman tien kulkijoita ei siis Huippuyliopistoon haluta, vaikka luulisi että sen kaltaiset henkilöt voisivat luoda jotain aidosti uutta.

    VastaaPoista
  2. Kun tutkijoita noin tarkkaan arvioidaan eri mittareilla, miksei mitata myös johtoa? Huippuyliopiston tavoite oli nousta rankingeissa maailman kärkeen, ja nousua ei ole tapahtunut, esim Shanghain listalta on pudottu pois. Eikö Huippuyliopiston tiukkaa arviointilinjaa sovelleta myös sen johtoon? En tiedä kuinka hyödyllisiä nuo rankingit ovat, mutta itsehän ne on johto asettanut tavoitteekseen. Kyllähän nyt kolmessa vuodessa olisi jo jotain pitänyt saada aikaan, ja ainakaan rahalla ei rankingia osteta kun valtion ylimääräinen rahoitus tulee kaikkien yo:den kilpailtavaksi. Ja naapurissahan on yo joka on rankingeissa satoja sijoja ylempänä.

    Kun ne tärkeimmät eli tekemisen meinkinki, hieno työilmapiiri ja avoin tutkimusympäristö ovat kadonneet, niin mitä oikein ollaan saavutettu?

    VastaaPoista
  3. "Kun ne tärkeimmät eli tekemisen meinkinki, hieno työilmapiiri ja avoin tutkimusympäristö ovat kadonneet, niin mitä oikein ollaan saavutettu?"

    Ei lisättävää.

    VastaaPoista
  4. Ai täällä on moderointi? :)

    Ei sentään täälläkään vapautta liikoja ole.

    VastaaPoista
  5. Moderointiin on yksi yksinkertainen syy: en halua, että joku käy paljastamassa identiteettini tänne (tai vielä pahempaa, jonkun "syyttömän" kollegan identiteetin). Sensuuria emme siis harrasta, vaan kommentit julkaistaan sellaisenaan. Tähän periaatteeseen olen blogin koko historian aikana tehnyt kaksi poikkeusta: yhden tunnistettavaan yksityishenkilöön liittyvän kommentin olen jättänyt julkaisematta ja yhdestä kommentista olen poistanut erääseen nimeltämainittuun henkilöön liittyviä alatyylisiä solvauksia.

    VastaaPoista
  6. Tietty olisi kiva, että maailma olisi sellainen paikka, että näin maallisista ei tarvitsisi huolehtia. Monesti itse kaipaisi enemmän avoimuutta työelämässä, mutta Herra Poliittisesti Korrekti on huomattavan vaikutusvaltainen kumarrettava. Toinen on Rouva Suuta Soukemmalle.

    Sen nyt voisi sanoa omasta taustasta ja suhteesta tutkimukseen, että olin Aallossa ennen kuin Aallosta tuli Aalto. Olin sellainen kehnonpuoleinen assistentinrenttu, jos nyt ihan suoraan sanoo. Mutta sain kuitenkin lahjaksi kipinän ja kiinnostuksen tutkimusta kohtaan.

    VastaaPoista