lauantai 10. elokuuta 2013

Lomaltapaluu II

Aino Aktivistikin (ks. Kolme variaatiota huippuyliopistolaisesta) on palannut lomalta töihin. Miksi? Sitä hän kyselee itseltään päivittäin. Loma on ollut ihana: hellepäiviä järven rannalla, pitkiä yöunia, lempeitä löylyjä, uusia perunoita ja mansikoita, mielikuvitusta ravitsevia romaaneja. Aino on kyllä tehnyt lomalla töitäkin – niitä toisen ja kolmannen vuoron töitä: selvitellyt kiljuvien sisarusten riitoja, pohtinut kasvatusmenetelmiään, huoltanut parisuhdettaan, laittanut ruokaa aamusta iltaan, pessyt pyykkiä ja siivonnut. (Lomalta paluussa on siis myös puolensa…)

Aino ei aluksi tiedä, mihin töihin tarttuisi. Ensimmäinen päivä käynnistyy aivan automaattisesti sähköpostin raivaamisella. Siellä on onneksi lähinnä erilaisten tutkimusverkostojen uutisia, konferenssitiedotteita ja juuri ilmestyneiden artikkeleiden listauksia. Johdon teettämiä uusimpia mittaustuloksia, ilmoituksia aivopesukahveista tai kutsuja kolmen alan yhteistyötä ruokkiviin pöhinätilaisuuksiin ei ole lomien aikana ilmaantunut tukkimaan postilaatikkoa. Johto tuskin lomailee, mutta viestintäväki kyllä.

Ensimmäisenä paneutumista vaativana tehtävänään Aino päätyy arvioimaan tutkijakollegansa artikkelikäsikirjoitusta. Tutkimuksessa on tarkasteltu hyvin mielenkiintoista työelämän ilmiötä ja tehty hyvää laadullista analyysiä. Tekstiä lukiessaan Aino kuitenkin turhautuu. Miten näin mielenkiintoisesta asiasta on saatu näin kuiva lopputulos? Artikkeli noudattaa tavanomaista kaavaa ja siksi siihen on tarvittu joku ajankohtainen keskustelu ja siinä täytettävä aukko. Koko artikkeli onkin sitten tämän aukon olemassaolon todistelua ja mielenkiintoisen tapauksen latistamista aukon täyttäväksi käsitekehitelmäksi. Mitä iloa tällaisesta työstä on kenellekään, lukuun ottamatta ehkä niitä muutamaa juuri tähän pieneen keskusteluun vihkiytynyttä ja siitä itse julkaisuja tahkoavaa tutkijaa?

Arvioituaan kollegoiden artikkelin Ainolla on vaikeuksia tarttua omiin kirjoitustöihinsä. Sitten hän lukee pari todella kiinnostavaa artikkelia (sellaisiakin on!) ja niistä innostuneena miettii tekemisiänsä uudesta näkökulmasta. Hän haluaa kirjoittaa tutkimuksensa pohjalta tekstejä, jotka käsittelevät aidosti relevantteja kysymyksiä ja puhuttelevat lukijoita, teoreettisesta kunnianhimoisuudesta tinkimättä. Siksi hän hylkää työn alla olleen, kansainväliseen huippujulkaisuun suunnatun käsikirjoituksensa ja aloittaa uuden. Hän miettii, mitä oikeastaan haluaa aiheesta sanoa, kenelle ja missä muodossa - pisteistä ja rankingeista välittämättä. Hän kirjoittaa. Suomeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti