Toimittaja Seija Holtari kirjoitti kaksi vuotta sitten Talouselämä-lehdessä (13.5.2011, s. 24-25) jutun Huippuyliopiston sisäisestä kuohunnasta ja johdon lipsuvasta otteesta. Holtari kuvaa, kuinka ’yliopistosta on tullut huhujen valtakunta, jossa moni työntekijä viihtyy huonosti’. Juttu raportoi ulkoisten mielikuvien olevan ristiriidassa sisäisten kokemusten kanssa ja kertoo, kuinka henkilöstö jupisee heikosta johtamisesta, epäselvistä valta- ja vastuusuhteista sekä hyvien käytäntöjen tuhoamisesta pelkän uudistamisinnon vuoksi. Holtarin loppupäätelmä on selkeä: ’Jos kehno johtaminen jatkuu pitkään, tutkijat ja muu henkilökunta äänestävät jaloillaan. Parhailla kyvyillä on muitakin vaihtoehtoja kuin Aalto. Tämä kehityskulku olisi tuhoisa.’
Johto selittää henkilöstön esittämää kritiikkiä muutosväsymyksellä ja lyhyellä tarkasteluajanjaksolla - myös seuraavassa aiheesta ilmestyneessä jutussa. Nyt kun olemme paria vuotta vanhempia ja viisampia voimme kai oikeutetusti kysyä, olemmeko jo toipuneet muutosväsymyksestä? Olemmeko vihdoin tyytyväisiä? Kulkeeko tieto? Johdetaanko meitä hyvin?
P. S. Huomaa myös nämä samassa lehdessä ilmestyneet puheenvuorot:
Lainaus linkatusta artikkelista (Aalto lepyttää henkilöstön kuohuntaa leffalipuilla):
VastaaPoista"Eilen keskiviikkona (18.5.2011) Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri lähetti henkilöstölle kevätkirjeen, jossa hän vastaa henkilöstön tyytymättömyyteen. Henkilöstö saa myös hyvin tehdystä työstä ylimääräisen vapaapäivän ja kaksi elokuvalippua."
Vapaapäivä onkin mielenkiintoinen etu, koska kokonaistyöaika ei tunne lomaa ollenkaan: määrätty työaika on 1600 tuntia ja loppu on vapaata. Ylimääräinen "vapaapäivä" vähentää työtä tasan nolla tuntia!
Lisäksi kokonaistyöaikaan siirryttäessä työnantaja "katsoi pidetyksi" kaikki edellisvuonna ansaitut lomapäivät, mikä oli mielestäni hävyttömyyden huippu ja täysin anteeksiantamatonta. Lomapäivät oli mahdollista saada rahassa, jos ymmärsi irtisanoutua siirtymäajan kuluessa eli ennen 31.12.2009.
En tänäpäivänäkään ymmärrä miksei asiasta nostettu kunnon meteliä ja tarvittaessa vaikka viety sitä oikeuteen esimerkiksi jonkin työntekijöiden etujärjestön toimesta. Niin tässä kuin muissakin vastaavissa tapauksissa ammattiliitot ovat osoittaneet täydellistä hampaattomuutta: eräs työntekijäpuolen edustaja jopa kehui haastattelussa YT-neuvotteluiden hyvää henkeä ja odotettua pienemmäksi jäävää irtisanottavien määrää Aalto-opistossa.
Retoristen kysymysten esittämisen sijasta kannattaisi kysyä "vieläkö meitä vedetään p*rs**s**n?" ja "mitä siitä tehdään loppu?"
http://kyweb.fi/ajankohtaista/kaytavilta/tiesitko-kauppiksella-viisi-periodia-lukuvuonna-2013-14/ sisäinen viestintä taas huipussaan :P
VastaaPoistaTuossa 2011 artikkelissa mainitut asiat pitävät täysin paikkaansa, ja asiat ovat ehkä kärjistyneet kun vyötä on jouduttu kiristämään. Huippuyliopistossa on kova ja joillekin jopa raskas ilmapiiri.
VastaaPoistaOsa ongelmaa ovat yliopistolain tuomat muutokset,jotka ovat tehneet monen hallinnossa työskentelevän työn raskaaksi. Esimerkiksi talouspuolella on hyvin paljon epäselvyyttä, miten missäkin tilanteessa tulisi menetellä. Byrokratiaa on tullut todella paljon lisää, ja asiat tehdään paljon monimutkaisemmin kuin ennen. Useista tuntuu että mennään koko ajan enemmän ja enemmän byrokratian ehdoilla (ja vaikka toisin väitetään, on admin puoli todellakin paisunut hurjasti!). Tämä kuormittaa myös tutkijoita ja opettajia, jotka joutuvat enemmän ja enemmän käyttämään aikaa byrokratiaan.
Suuri ongelma on myös se, että aivan ylin johto näyttää olevan hyvin erillään koulujen toiminnasta. Johdossa laaditaan hienoja suunnitelmia paremmasta maailmasta ja hienosta työilmapiiristä, mutta korkeakoulu-ja laitostasolla eletään aivan toisessa realiteetissä. Korkeakoulutasolla laitokset riitelevät resursseista; kun dekaani puristaa jotain laitoista niin muut laitosjohtajat ovat heti apajilla lisärahan toivossa; solidarisuutta laitosten välillä ole. Kilpailu tenure-track sloteista laitosten välillä on kovaa, ja tässä laitokset menestyvät pitkälti politiikalla. Tässä on dekaaneilla suuri valta, ja jotenkin tuntuu että ylin johto ei ole perillä koulujen sisäisistä poliittisista peleistä, jotka sotivat huippuyliopiston hienoja arvoja vastaan. Tai ehkä on niin, että aivan ylin johto kuuntelee vain muutamaa luottohenkilöä ja sulkee korvansa muilta.
Ehkäpä suurin syy kovaan ilmapiiriin on epävarmuus omasta työstä. Tutkijat, jotka eivät ole saaneet tenure-paikkaa (suuri enemmistö), ovat kovilla. Vakituisia työsopimuksia ei enää solmita urajärjestelmien ulkopuolelle. Ideana on ollut se, että keskitetään resurssit muutamaan “huippuun”, joille annetaan vakituinen virka ja hyvä rahoitus. Mutta on unohdettu se, että pelkästään tenure-professoreilla ei synny kriittistä massaa, joka mahdollistaa korkealaatuisen tutkimuksen. Päteviä tutkijoita on jo lähtenyt tai lähtemässä muualle. Tenure-virkojen rinnalle ovat tulleet palvelutehtävät (esim staff scientist-virat jotka tukevat professorien työtä), mutta nämä eivät anna mahdollisuutta itsenäiseen tutkimukseen. Henkilöiden jotka eivät mahdu ura-järjestelmiin täytyy lähteä muualle. Ja itsenäistä tutkimusryhmää ei voi vetää, ellei ole professuuria. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen kehitys, sillä useissa rahoitusmuodoissa (esim akatemiatutkija) ideana on juuri se, että tutkija vetää omaa tutkimusryhmää. Mutta uuden linjauksen mukaan heidän täytyykin olla osana jonkun professorin ryhmää. Se, kuinka itsenäinen jonkun professorin ryhmän alaisuudessa voi olla, riippuu täysin professorista. Myös muissa henkilöstöryhmissä on epävarmuutta. Esim kielipalveluissa on vähennetty väkeä ja joitakin tärkeitä kieliä ei voi kohta opiskella enää ollenkaan, mikä ei jotenkin sovi yhteen sen kanssa että kyseessä on kansainvälinen huippuyliposto.
Ei ihme että on byrokratiaa enemmissä määrin sillä hallinto on paisunut; ennen Huippuyliopistoa hallintokulut olivat yhteenlaskettuna noin 60m euroa, nyt ne ovat noin 90m. Nämä ovat kuluja siis keskushallinnossa, korkeakoulujen yläpuolella. Tätä puolusteellaan yhdistämisestä aiheutuvista kuluista, mutta siitä on jo muutama vuosi, eivätkä kulut ole vähentyneet.
VastaaPoistaMinkä takia siinä aina käy näin? Liki aina, kun tämänkaltaisia muutoksia tehdään, on yksi peruste muutostarpeelle hallinnon keventäminen (jotta voidaan painottaa "ydinosaamista").
PoistaSitten, kun muutos on toteutettu, voidaan liki aina nähdä, että tekijät saneerataan rahojen vähyyden vuoksi. Sitä vastoin hallintokoneisto kasvaa ennen näkemättömiin mittoihin. Sen tehokkuus sitä vastoin romahtaa...
Kai se realiteetti on se, että kulut nousevat kun kaikki pitää yhdemukaistaa. (Paljonkohan kaikkien vanhojen TKK yms kylttien vaihtaminen kaikilla kampuksilla maksoi :))
VastaaPoistaNettisivut yms, kyllähän kuluja syntyy helposti. Ja tietysti kaikki huippuyliopistoon liittyvä hypetys ja mainostaminen vie miljoonia (eräät hallinnon alueet ovat erityisesti paisuneet). Tästä syystä nyt tehdään leikkauksia hallinnossakin.