tiistai 5. helmikuuta 2013

Kansainvälisyyttä kansainvälisyyden vuoksi


Uskomme varmasti kaikki, että kansainvälisyys on tutkimustyön keskeisimpiä ominaisuuksia. Laajentamalla tarkastelunäkökulmaa omien piiriemme ulkopuolelle löydämme maailmalta kiinnostavia keskustelukumppaneita ja yhteisöjä. Tutkimuksemme saavat kotiympyröitämme laajemman yleisön ja niiden laatua on arvioimassa monipuolinen joukko osaajia ympäri maailmaa.

Nykypäivän yliopistossa kansainvälisyydestä näyttää kuitenkin tulleen itseisarvo. Eritoten silloin, kun kansainvälisyydellä viitataan rapakon taakse, suureen ja mahtavaan Amerikkaan. Omassa yliopistossani tällä kehityskululla näyttää ikäväksemme olevan se kääntöpuoli, että kaikki paikallinen, paikallisesti kehitetty ja suomenkielinen leimautuu sekundaksi.  Kaikki maisteriopetuksemme tulee esimerkiksi muuttaa englanninkieliseksi, jotta voimme tuottaa yliopistomme strategian mukaista ”huippuopetusta” ja nousevia kykyjä globaaleiden työmarkkinoiden tarpeisiin. Sillä ei näytä olevan merkitystä, että osa opiskelijoistamme haluaisi jatkossakin opiskella ja työskennellä omalla äidinkielellään suomalaisessa yliopistossa ja työelämässä. Opettajana et toki edes uskalla sanoa ääneen, että opettaisit mieluummin (ja paremmin) omalla äidinkielelläsi, silloinhan sinut leimattaisiin täysin kelvottomaksi uuteen, uljaaseen yliopistoon.

Kansainvälistymisellä kansainvälistymisen vuoksi on muitakin seurauksia, jotka koskettavat eri asemissa olevia akateemisia toimijoita eri tavoin. Management Learning –lehdessä julkaistussa artikkelissaan Free Spirits? The academic on the aeroplane Martin Parker ja Elke Weik osoittavat, kuinka vaatimus tutkijoiden kansainvälisestä liikkuvuudesta (jota myös mitataan numeerisesti, ks. Arviointi- ja seurantakäytännöistä) olettaa kaikista sitoumuksista ja velvoitteista vapaan toimijan, joka on milloin vain valmis pakkaamaan reppunsa ja lähtemään maailmalle.  Tähän kuvioon eivät luonnollisesti istu esimerkiksi hoivavelvoitteet - ja niin kauan kun naiset kantavat niistä suurimman vastuun, on kysymys mitä suurimmissa määrin myös sukupuolipoliittinen. Tiina Tutkijakin muistaa, kuinka kuunteli vanhemman (mies)kollegansa puhetta siitä, kuinka monessa paikassa ulkomailla hän oli uransa aikana tutkimustyötään tehnyt vaimon kulkiessa mukana perheen lapsia hoitamassa – sivuhuomautuksena miksei Tiina ollut jo lähdössä itsekin?

Tiina Tutkijan puolustukseksi on toki sanottava, että hän nauttii kansainvälisestä yhteistyöstä ja toimii aktiivisesti erilaisissa oman alansa kansainvälisissä verkostoissa. Onpa hän julkaissut niiden tuotoksiakin. Siitä huolimatta hän ei ole oikein kelpoinen oman yliopistonsa tenure track – paikkoihin, koska ei juuri hoivavelvoitteidensa vuoksi pysty tässä uravaiheessaan viettämään pitkiä jaksoja ulkomailla ja siten osoittamaan kansainvälisyyttään (ks. Väärin kansainvälistynyt). Sisällöstä viis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti