Managerialismin seurauksia

Tutkija-opettajana olet ensisijaisesti henkilöstöresurssi. Resurssilla ei määritelmällisesti ole itseisarvoa, vaan sen arvo rakentuu suhteessa siihen, mihin resurssi kohdistuu. Arvoasi siis mitataan sillä, paljonko opetus- ja ohjaustaakkaa (josta nimenomaan puhutaan taakkana tai kansainvälisesti loadina) otat kantaaksesi, kuinka monta tähtiluokan julkaisua tuotat ja kuinka monta kansainvälistä kaveria olet konferenssireissuiltasi saanut houkuteltua julkaisulistasi kasvattajakumppaneiksi. Nämä toki ovat vasta välillisiä aikaansaannoksia kohti suurempaa tavoitetta – maailmanluokkaa. 

Resurssit eivät ole autonomisia toimijoita, vaan tehokkaita ja kilpailukykyisiä koneiston osia. Jos osa toimii liian hitaasti tai peräti jumittuu, se vaihdetaan uuteen. Lähtökohtaisesti ulkomaiset osat ovat aina parempia kuin kotikutoiset. Resurssit tuppaavat kuitenkin olemaan hankalasti standardoitavia ja ne saattavat joskus ajatella omilla aivoillaan ja tehdä toisin kun ylemmissä sfääreissä on parhaaksi päätetty. Siksipä niitä pitää vähän tuuppia ja voidella, mutta ei suinkaan suorin käskyin vaan mitaten ja arvioiden. Mittaus- ja arviointikäytänteillä resurssit saadaankin arvioimaan itse itseään ja pohtimaan, ovatko he riittävän hyviä osia pitämään koneiston täydessä vauhdissa. Harva on ja kas vain - itse kukin alkaakin ihan itse toimia ylhäältä asetettujen tavoitteiden mukaan, jotta tuntisi itsensä aikaansaavaksi ja hyväksi (voit testata tätä kysymällä kollegaltasi kuulumisia – saat ehkä vastaukseksi eri ”submittausten” ja ”revisioiden” määrän ja vaiheen). 

Kaikesta huolimatta tavoite on ja pysyy saavuttamattomissa. Ensin uskot, että olet riittävän hyvä kun väittelet, saat ensimmäisen kansainvälisen julkaisusi tai opetat jonkun kurssin. Sitten julkaisuja pitääkin olla jo kaksi, kolme, neljä... Sitten nekään eivät riitä, vaan sinun pitää olla kansainvälisillä areenoilla näkyvä, selkeällä (lue: kapealla) profiililla toimiva guru. Viimeistään tenure trackin saavuttaminen varmistaa, ettet enää ehdi kyselemään, miksi työtäsi teet. Sinut on saatu juoksemaan oravanpyörässä loputtomiin. Tässä kohtaa et enää muista mistä tulit, kuka sinä olet, mitä perheellesi tapahtui ja mikä tässä työssä olikaan välittämisen arvoista (ks. Uskallatko välittää?).