sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Näin kasvatat julkaisulistaasi

Asiantuntijoiden vinkit TOP 10

1. Tee diili kollegojesi kanssa. Sopikaa esimerkiksi neljän hengen porukassa, että jokainen teistä merkitsee koko jengin kirjoittajaksi jokaiseen juttuunsa. Näin saat yhden sijaan neljä julkaisua, kahden sijaan kahdeksan, kolmen sijaan kaksitoista ja niin edelleen. Tätä kutsutaan vipuvoimaksi.

2. Liittoudu oikein. Jos onnistut suostuttelemaan jonkun alasi huippunimistä kirjoittajakumppaniksesi, artikkelisi läpimenon todennäköisyys kasvaa huimasti. Huolimatta siitä, kirjoittaako kumppanisi artikkeliin sanaakaan. Tätä kutsutaan anonyymiksi arvioinniksi.

3. Hyödynnä opiskelijoita. Laita kaikki ohjattavasi keräämään sinulle aineistoja ja hyödynnä heidän tekstejään ja analyysejaan artikkeleissasi. Parempi ettet mainitse opiskelijoille, että periaatteessa heillä olisi oikeus saada nimensä artikkelisi tekijälistaan. Tätä kutsutaan ohjaukseksi.

4. Tehosta työskentelytapojasi. Kaikkein tehokkainta tutkimusta teet, kun keräät helposti ja nopeasti ison kyselyaineiston. Siitä saat leivottua artikkeleita vuosiksi eteenpäin, eikä kukaan kyseenalaista menetelmäsi luotettavuutta. Älä missään tapauksessa ryhdy tekemään esimerkiksi etnografista tai toimintatutkimusta, jossa jo pelkkä aineiston tuottaminen voi kestää kuukausia tai pahimmassa tapauksessa jopa vuosia - ja menetelmä on silti valtavirran silmissä epäluotettava. Tätä kutsutaan metodologiaksi.

5. Pilko. Empiirisen tutkimuksen tulokset kannattaa pilkkoa mahdollisimman pieniksi palasiksi. Kukaan ei ole kiinnostunut laajoista kokonaisuuksista ja huolellisesti kuvatusta kontekstista vaan siitä, minkä pienen pointin voit jollakin aineiston palasellasi osoittaa. Tätä kutsutaan teoreettiseksi kontribuutioksi.

6. Monista. Tee yhdestä empiirisestä tutkimuksestasi lukuisia eri juttuja eri lehtiin viilaamalla hieman kysymyksenasettelujasi. Jos et ole tarkkana, tätä saatetaan kutsua itseplagioinniksi.

7. Fokusoi olennaiseen. Älä missään tapauksessa erehdy kirjoittamaan kirjoja, joihin menee liikaa aikaa artikkelien kustannuksella. Ethän halua tulla kutsutuksi kirjailijaksi.

8. Muista kansainvälisyys. Jos mahdollista, kerää aineistosi Briteistä tai Yhdysvalloista, tai vähintään sisällytä tutkimukseesi eri maista olevaa vertailuaineistoa tai kanssakirjoittajia. Vaikka käyttäisit suomalaista aineistoa älä missään tapauksessa erehdy julkaisemaan tutkimustasi suomen kielellä, ellet halua sinua kutsuttavan luuseriksi.

9. Osallistu muodikkaisiin keskusteluihin. Keskustelua ylläpitävien gurujen ja muiden tutkijoiden intressissä on pitää keskustelu käynnissä, koska mitä enemmän osallistujia, sitä tärkeämmältä keskustelunaihe näyttää. Tätä kutsutaan ajan hermolla olemiseksi.

10. Luo suhteita. Hankkiudu kaveriksi journaalien editoreiden eli päätoimittajien kanssa. Hengaa heidän kanssaan konferenssi-illallisilla ynnä muissa häppeningeissä ja puffaa omia juttujasi. Tätä kutsutaan verkostoitumiseksi. 

2 kommenttia:

  1. Tämäpä piristi päivää, kiitos! Varsinkin, kun oli ensin lukenut uutista, jonka mukaan yliopistolakia täytyy ehkä muuttaa englanninkielisen opetuksen mahdollistamiseksi. Näin opiskelijan kannalta mietin, kuinka moni valitsee opiskelupaikkansa sen maineen perusteella? Henkilökohtaisten kokemusten perusteella useammin ulkomaalainen kuin suomalainen, joka haluaa vain monipuolisen tutkinnon ja lisää aikaa ammatinvalintaan. Niin ja mikä sen yliopiston tarkoitus olikaan? Huippu? Täytyykö globalisaation tarkoittaa globaaliin yhdenlaisuuteen muokkautumista?

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi!

    Hieman kärjistäen näyttää siltä, että huippuyliopiston kunnianhimoisten visioiden toteutuessa suomalainen yliopisto on paikka, jossa ulkomaiset professorit opettavat ulkomaisia opiskelijoita.

    Globaaliin yhdenlaisuuteen muokkautuminen on osuva ilmaus, niin vähän paikallisesti kehitettyä, paikallisuuteen sidottua ja sitä kautta ainutlaatuista osaamista täällä arvostetaan. Jos se tulee ulkomailta, sen täytyy olla parempaa!

    VastaaPoista